TERVETULOA RUMPU-CORNERIIN!

 

Rumpu-corner on ajankohtaisten ja mielenkiintoisten seura-asioiden tarinanurkkaus. Corneriin on tarkoitus päivittää juttuja pari kertaa kuukaudessa. Jutut tulevat olemaan rennolla otteella höystettyjä haastatteluja, blogikirjoitus-tyyppisiä katsauksia, vierailevien kynien tarinoita ja...oikeastaan mitä vaan jalkapalloon liittyvään. Nurkkauksen tarinoita ei ole rajattu mihinkään tiettyyn formaattiin, vaan tarkoitus on mielenkiintoisilla jutuilla herättää tunteita ja keskusteluja, ja kehittää alueen fudiskulttuuria.

RUMPU-CORNER 19. Kirjoitus

 

Mika Lönnström on kulkenut pitkän ja erilaisen tien valmentajana. Viimeiset vuodet Kaakkois-Aasiassa ovat tarjonneet hienoja kokemuksia ja kehittäneet häntä valmentajana. Petri "SukePete" Lappalainen on tehnyt seuraavan syväluotaavan haastattelun Lönen polusta valmentajana. Todella ainutlaatuista ja mielenkiintoista luettavaa. Rummulle tuttu mies ei ole unohtanut rummun pärinää kaukomailla. Taipuisiko Rummun slogan tässä kohtaa näin: "Rumpu on sydämen Aasia!"

Haastattelussa Mika Lönnström

Haastattelijana Petri Lappalainen

Tunteiden tulkkina Joonas Sollo/MnM Coaching

MIKA LÖNNSTRÖM - VALMENTAJAN ERILAINEN TIE

 

Vaikka Porvoo ei välttämättä ole tunnetuin urheilu -tai jalkapallokaupunki voi sieltäkin raivata tiensä suomalaisen jalkapallokansan tietoisuuteen. Sen on osoittanut jalkapallovalmentaja Mika Lönnström jonka tie futiksen pariin ei sinänsä ole mitenkään normaalista poikkeava. Perhe on ollut urheilumyönteinen ja Mikan veli Mikko omaa paljon kokemusta suomalaisilta futiskentiltä.

- Porvoo ei ole mikään varsinainen jalkapallokaupunki, siellä urheilu on muutenkin aika pienessä roolissa ja urheilukulttuuri on kovin ohutta vaikka kovia nimiä kaupungista on tullutkin aina silloin tällöin.  Futis valikoitui perheen yleisen urheilumyönteisen asenteen kautta ja siinä vain jokin viehätti muita lajeja enemmän. Ehkä futiksen teknisyys ja haasteet vaikutti päätökseen ja siitä se rakkaus sitten leimahti. Kaunis kesäpäivä ja nurmen tuoksu vie miehen mennessään.

Lönnströmin valmentajaura alkoi nuorena poikana. Ikää oli mittarissa vasta 16. Pitkänhuiskea olemus antaisi ymmärtää, että mies voisi hyvinkin pelata kovaluisena topparina tai target-hyökkääjänä mutta pelaajaura ei Lönnströmiä kuitenkaan loppujen lopuksi vienyt mennessään.

- Lahjoja minulla ei liiemmin futikseen ollut, eikä pitkäjänteisyys tuntunut itsellä riittävän treenaamiseen. Aikaa olisi pitänyt käyttää treenaamiseen paljon enemmän kuin mitä sitä löytyi niin ehkä se rooli sitten kentänlaidalla tuntui omalta jutulta.

Kun valmentajauran aloittaa noinkin nuorena voi törmätä tilanteeseen jossa valmennettavien porukassa on oma pikkuveli. Suhde Mikko-veljeen on Mikan omien sanojen mukaan säilynyt kaikesta huolimatta hyvänä. Rivien välistä voi hyvinkin lukea, että veljessuhde on yksi tärkeimmistä osista Mika Lönnströmin elämässä.

- Veljessuhde on säilynyt hyvin, välillä isoveli on ehkä ollut vähän myös valmentaja kentän ulkopuolella ja siitä on saattanut tulla vähän kuittia. Mutta kuitenkin futis on antanut molemmille paljon kokemuksia niin sen kautta veljessuhde on ennenkaikkea vahvistunut. Viimeaikoina vuorovaikutus on kääntynyt enemmän siihen, että Mikko on antanut enemmän neuvoja ja tukenut kaikissa asioissa mitä täällä Aasiassa tulee vastaan.

Valmentajauran alkuvaiheisiin liittyivät vahvasti joukkueet Riihimäen Palloseura, Hyvinkään Palloseura ja Porvoon FC Futura. Lönnström on ehtinyt valmentaa naisten liigassakin yhden kauden verran (2004) Malmin Palloseurassa. Sijoitus sarjassa oli tuolloin seitsemäs. Sanomattakin on selvää että Mika on ehtinyt nähdä monta erilaista toimintaympäristöä ja jopa parin meritoituneen liigapelaajan matkan alkuvaiheet. Jalkapalloon vahvasti kuuluvia tunteita Lönnström on saanut kokea laidasta laitaan.

- Pääsin valmentamaan RiPS:ä 25-vuotiaana ja sain olla täysipäiväinen valmentaja 1.divarissa jo niin nuorena. Joukkueessa sain valmentaa kovia pelimiehiä, kuten Heikki Haaraa ja Tuomas Peltosta. Vaikka kausi päättyi putoamiseen oli se hieno ja opettava urakka. Sieltä matka jatkui HyPS:iin, missä jengi saatiin pidettyä kakkosessa ns ”pelastusurakan” päätteeksi yhdessä jo RiPS:stä tutun Heikki Laihon kanssa ja seuraavalla kaudella sijoituttiin sarjassa toiseksi. Futurassa olin puikoissa vain loppukauden pari viimeistä peliä, ja vaikka jengiä ei ehditty pelastaa putoamiselta niin oli suuri kunnia valmentaa seuraa jota olin ollut aikaisemmin perustamassa. MPS oli minulle ensimmäinen liigapesti ja naisten liigassa sain tietääkseni olla ainakin silloin nuorin päävalmentaja, kokemuksena se oli erilainen ja sain hyvää kokemusta jatkoa ajatellen. Ylipäätänsä hyvät ja huonot hetket, tippumiset ja hyvät suoritukset kasvattivat minua paljon. Erilaiset toimintaympäristöt ja täyspäiväisyys kehitti minua valmentajana.

2005 Lönnström otti askeleen kohti suurempia ympyröitä. Mikan hakemus Veikkausliigaseura MyPan juniorivalmennuspäälliköksi vakuutti seurajohdon ja Lönnström sai paikan. Itsestäänselvyytenä Mika ei valintaa pitänyt. Positiivisena yllätyksenä kylläkin.

- MyPa oli seura johon kaikki valmentajat halusi päästä ja lisäksi siihen aikaan MyPa oli yksi parhaista seuroista Suomessa. Valinta tuli mukavana yllätyksenä ja oli suuri kunnia päästä osaksi MyPa-perhettä.

Vuodet MyPa:ssa olivat Lönnströmille monella tapaa haasteellisia mutta samalla opettavaisia. Seurojen välisen yhteistyön haasteellisuus asetti rajansa myös sille että Lönnström vahvisti enimmäkseen MyPa:n juniorityön perusteita. Eikä Mikan työtä seuran voi väheksyä. MyPa:n junioriorganisaatio otti Lönnströmin aikakaudella monta askelta eteenpäin.

- Vuodet MyPassa opetti paljon, yhteisön tärkeys MyPassa oli silminnähtävää ja suuri rikkaus. Sain tehdä paljon eri asioita ja vaikka toimenkuva välillä heitteli siitä alkuperäisestä niin koen sen nyt suurena vahvuutena, koska sain oppia asioita laajalla skaalalla. Välillä tuntui että tehtävää oli jopa turhan paljon.  Halusin kuitenkin keskittyä perusteiden luomiseen ja ajatella koko seuran kehittämistä.

Lönnström jäi mypalaisille mieleen intohimoisena ja työlleen täysillä omistautuneena persoonana. Hauskana yksityiskohtana monet varmasti muistavat Lönnströmin varsinaisena puhelinterroristina. Puheluita otettiin vastaan jopa kesken harjoitusten. Kalenterinsa Lönnström täytti lähes päivittäin palavereilla jotka tuolloin saivat lyhenteen ”palis”. Aika maailmalla on olosuhteiden pakosta kuitenkin muuttanut miestä ja toisaalta taas ei.

- Täällä Aasiassa focus on siirtynyt puhelimesta rankasti muualle. Puhelinterrorismi on käytännössä loppunut, tai ainakin vähentynyt rankasti. Palavereita pidetään olosuhteiden pakosta, palikoita kun tulee rattaisiin vähän väliä. Intohimo on kuitenkin säilynyt, esimerkkinä voisin sanoa että  mielestäni pelaajat ovat naimisissa vaimojen kanssa, mutta futis on heidän tyttöystävä ja haluan, että siihen suhtaudutaan sellaisella vakavuudella.

Suhde MyPaan ei jäänyt Mika Lönnströmin ainoaksi kouvolalaisessa jalkapallossa. Lönnström elää vahvasti myös vihreävalkoisen FC Peltirummun menestyksessä ja positiivisessa tekemisessä mukana. Lönnströmin sanoista voi päätellä että Rumpu on Sydämen Asia myös Aasiassa.

- Rummussa on paljon entisiä työkavereita ja ystäviä, isoja jalkapalloihmisiä. Olen saanut heidän kanssa olla tekemisissä ja siitä olen todella kiitollinen. Lönnströmin rumpu paukkuu vihreänä vaikka rumpukapulat saattavatkin välillä olla hukassa.  Parasta rummussa on ilo futikseen ja omaan tekemiseen, se on säilynyt vaikka sarjatasot ovat vaihtuneet ylöspäin.

Lönnström suostuu pari yksittäistä pelaajaa nostamaan esille, mutta pääasiassa terveiset lähtevät ihan koko joukkueelle.

- Myllykosken Makein, Ronaldinho Suuronen, jengi on täynnä kovia nimiä. Koko porukka naattii futiksesta pilkesilmäkulmassa kuten Rummun tapoihin kuuluu myös ensi kaudella!

FC Peltirumpu sijoittui Kaakkois-Suomen Kolmosessa viime kaudella hienosti toiseksi. Lönnström valaa rumpulaisiin uskoa että viime kauden sijoituksesta on vain yksi suunta ja se on ylöspäin.

- No viimekauden kakkossija antaa vain yhden mahdollisuuden, vedetään läheltä ylös ja otetaan se sarjan kärkipaikka heti alkukaudesta. Siitä tuskin Rumpu sitten enää luopuu, onhan jengi täynnä futaajia, jotka osaavat myös pelata palloa. Mennään eteenpäin, mennään Kakkoseen.

Myllykoskelta ja Kouvolasta Lönnströmin tie vei päänkaupunkiseudulle ja Gnistanin toiminnanjohtajaksi. Suhde jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Lähtöön Gnistanista ei liittynyt mitään sen suurempaa dramatiikkaa.

- Ei tällä lööppeihin pääse, jo ennenkuin menin Gnistaniin oli virityksiä ulkomaille olemassa. Joten seurassa oli tiedossa, että lähtö voi tulla nopeastikin.

Lönnström valitsikin sitten suomalaisvalmentajalle täysin erilainen tien. Tien kohti oikeastaan täysin tuntematonta. Aasialainen jalkapallo kun on varmasti monelle paljonkin futista seuraavalle ihmiselle täysin vierasta. Lönnström ei kuitenkaan pelännyt haastetta. Kysyttäessä syytä lähtemiselle kohti tuntematonta ei vastaus kauheasti yllätä ja miksipä pitäisi yllättääkään. Palava intohimo lajia kohtaan vie Lönnströmiä eteenpäin myös Aasiassa.

-Rakkaus lajiin, futiksesta saa niin paljon. Lisäksi itsensä testaus, Suomessa ei ehkä eteenpäin olisi kovin nopeasti enää päässyt joten siksi maisemanvaihdos tuntui oikealta ratkaisulta. Ehdin pohtia täällä enemmän perusjuttua ja miten sitä futista pitäisi oikein pelata. Uutta oppii myös jokapäivä kaksinverroin enemmän.

Aasiassa Lönnström on saanut huomata että asiat muuttuvat nopeasti. Työpaikkansa puolesta ei voi oikeastaan olla hetkeäkään varma. Paikallisen kulttuurin tuomia äkkinäisiä päätöksiä ei koskaan Lönnströmin mukaan opi käsittelemään mutta kaikesta muusta voi kuitenkin ottaa opiksi.

-Ei sitä ikinä opi täysin käsittelemään, mutta voi oppia miten toiset toimii eri kulttuurissa ja asiat hyväksyy tätä kautta paremmin vaikka niissä ei aina olekaan mitään järkeä. Aika opettaa ja oma suojamuuri kasvaa kokoajan. Täällä täytyy yrittää päästä paikallisten pään sisään.

Mika Lönnström on suomalaisvalmentajaksi luonut menestyksekkään mutta silti täysin erilaisen ja erikoisen uran. Menestys Aasiassa ei ole Lönnströmin luonnetta sen kummemin muuttanut. Henkistä kasvamista ja oppia on tullut muuttumista enemmän.

-Olen tajunnut, että jos haluat pärjätä pitää olla avoin ja yksin ei voi pärjätä kuin tiettyyn pisteeseen. Valmentaja tarvitsee oman ryhmän, joka kulkee mukana ja lisäksi laajan tietopankin tueksi. Hienoja kokemuksia on tullut aika mukavasti tasapainottamaan pettymyksiä. En koe, että olen muuttunut, ymmärrys on vain lisääntynyt.

Lönnström ei tyrmää etteikö joku muukin suomalaisvalmentaja voisi valita samaa tietä. Lönnströmin kulkema tie on kuitenkin uhrauksia vaativa.

-Lähdin oikeaan aikaan ja polku on perheettömälle ja ennakkoluulottomalle kaverille hyvä, joskin rohkea ja aika haastava valinta. Perusturvasta pitää olla valmis luopumaan ja mitään ei voi suunnitella kovin pitkälle. Jos kuitenkin oma tilanne mahdollistaa lähdön niin suosittelen ehdottamasti.

Mika Lönnströmillä on vielä kiinnostusta palata valmennustöihin Suomeenkin. Lönnströmillä on myös selkeä visio siitä millaiseen pakettiin hän olisi valmis sitoutumaan. Suomalaiselle jalkapalloilulle Lönnströmin esittämät toiveet voisivat tehdä todella hyvää.

-Kiinnostusta on, mutta vain jos kokojuttu saadaan tehdä valmennusryhmän kanssa, joka tekee tiimityötä yhdessä ja huolehtii isosta kokonaisuudesta. Tavoitteena ei siis olisi pelkkä edustusjoukkueen hoitaminen vaan saisimme tehdä akatemia ja myös muita juttuja siinä ohessa. Tätä varten on perustettu MnM coaching, jonka siipien alle kasataan erityisosaajia, jotka tekevät futista uudella tavalla.

Rakas lapsi saa maailmallakin monta nimeä. Aasiassa Lönnströmin perässä ovat seuranneet lempinimet Long Storm, Finnish Lion ja Love Doctor. Nimistä kyseltäessä mies hieman huvittuu mutta yhden näistä Lönnström olisi valmis ottamaan käyttöönsä myös Suomessa.

-Nimistä, hahaha, Long Storm viitannee luonteeseeni, Finnish Lion ehkä Malediivien merituulessa harjan lailla hulmunneisiin hiuksiini, mutta, täytyy kuitenkin valita tuo Love Doctor. Pelataan rakkauden futista, toivotaan kaikille hyvää ja menestystä, mutta lopussa kuitenkin voitetaan kaikki. Total football vaihtuu vielä Love footballiksi.

Lopuksi Mika Lönnström haluaa vielä sanoa oman painavan sanansa suomalaiselle jalkapallokansalle. Ne sanat eivät olekkaan mitä tahansa jorinoita vaan totisinta totta josta kaikki voivat ottaa opiksi.

-Kunnioitetaan perinteitä, support your local club. Uskalletaan tehdä asioita omalla tavalla, ollaan rohkeasti erilaisia. Vaikka keli on välillä Suomessa liukas niin pysytään yhdessä pystyssä. Unelmoidaan yhdessä, työskennellään yhdessä, menestytään yhdessä.

 

 

RUMPU- CORNER: 18. Kirjoitus

 

FC Peltirummun pelaajista ja taustahenkilöistä löytyy yllättäviä yhteennäköisyyksiä. Keitä julkisuuden piirroshahmoja ja eri alojen taitajia kätkeytyy Rumpulaisten kasvonpiirteisiin ja olemukseen? Historian kolmas Rumpu Look Alike- video saattaa yllättää, naurattaa, koskettaa ja hämmentää. Tsekkaa video ja äänestä omaa suosikkiasia. Käy myös tykkäämässä ja kommentoimassa videota Rummun facebookissa. Tykkääjien kesken arvotaan äänestyksessä voittaneen pelaajan pelipaita nimmareilla ja osuvin kommentti palkitaan kommentoijan suosikkipelaajan pelipaidalla. MIELENVIKASTA!

Video löytyy Rummun Youtubesta: Rumpu Look Alike 3 (2014)

Tykkäämään ja kommentoimaan pääset Rummun facebookissa: Rummun facebook-sivu

Alta pääset äänestämään suosikkiasi.

Rumpu Look Alike 3

Suosikki Look Alike- pari

Jyri Ruikka - Bart Simpson 
11% 11% 
Jukka-Pekka Laherto - Morris "Moe" Lester Szyslak 
0% 0% 
Juha-Matti Mäkelä - Sideshow Bob 
9% 9% 
Jukka Kujala - Abe Simpson 
25% 25% 
Jukka- Pekka Laherto - Jukka Keskisalo 
2% 2% 
Jari "Kalle" Sippula - Vesa-Matti Loiri 
25% 25% 
Markus Karlsson - Anton Ylä-Outinen 
13% 13% 
Jarkko Iiskola - Elastinen 
11% 11% 
Jarkko Iiskola - Josh Hartnett 
2% 2% 

RUMPU-CORNER: 17. Kirjoitus

 

Kun Lehtisen Ville kertoi auringonpalvojana tunnetun Antti Muurisen kaipaavan lisää valoa tontilleen Korialla, ajattelin että kannattaa mennä auttelemaan puiden kaadossa. Josko vaikka saisi samalla Rumpu-corneriin lisää tarinaa. Etukäteiskuva Antista oli tietysti positiivinen kuin, kuin…..Antti Muurinen! Eikä haastatteluajankohtakaan ollut haastava. Mypa porskutti hopeasijalla ja Antti oli onnistunut ajamaan pelaajia sisään heille vieraille pelipaikoille hienoin tuloksin. Edelleenhän osa forumisteistä sekä journalisteistä on sitä mieltä, että Antti tarvitsee valmiit pelimiehet menestyäkseen. 7 mestaruutta ja 3 cup-voittoa ja yhä tarvitsee näyttöjä. Only in Finland… No toisaalta vain Suomessa tämä meikäläisen harjoittama ”roolihuijaus” onnistuu (Mistähän saisi Mixun tai Samin puhelinnumeron?). Eikä etukäteiskuva väärä ollutkaan. Positiivisuuden (puheen sävy), asiantuntemuksen (puheen sisältö) ja innokkuuden (puheen määrä) lisäksi jäi käteen juttutuokiosta vielä yksi mukava tunne. ”Hei, toi on ihan totta”, ”Hyvä pointti”, ”Sä oot tossa ihan oikeassa” jne. Menestyksestään huolimatta tai ehkä juuri siksi, Antti Muurinen ei ole niinkään minäminäminä vaan enempi sinäsinäsinä.

ANTTI MUURINEN, VÄHÄN SYVEMMÄLTÄ, osa 1: "Monesti näkee vartissa, ettei tämän auton katsastusta ole tarpeen jatkaa"

 

Moi Antti! Ja mukava, kun haastatteluni mahtui aikatauluusi. Kiitoksena siitä et joudu sadannen kerran vastaamaan, miksi Miklu mahtui Chelseassa pelaamaan, muttei HJK:ssa. Sen sijaan muuten vaan tyhmiä kysymyksiä aion kysyä ihan urakalla ;). - Petrus Lyyra

1. Kysymysten yhteiseksi nimittäjäksi ajattelin harjoittelemista. Lyhyellä ja hyvin summittaisella laskutoimituksella sain sinulle kasaan noin 5000 vedettyä treeniä. Vieläkö tarvitset harkoissa lunttilappua vai sujuuko homma jo puoliautomaattisesti?

  • Minulla on ollut alusta asti sama tapa. Edellisenä päivänä, kun tiedän käytettävissä olevat kenttäpelaajat ja veskarit, suunnittelen harjoituksen noin kahden tupakka-askin kokoiselle liuskalle. Se on varuilta reeneissä taskussa, vaikken sitä tavallisesti tarvitsekaan. Vanhimmat noista liuskoista ovat jo aivan kellastuneita.

2. Siis ymmärsinkö nyt oikein, että nuo liuskat ovat sinulla kaikki tallessa?

  • Kyllä (ja päälle anttimainen hymy, toim.huom.)

3. Maailmalla suositaan monin paikoin varsin lyhyitä reenejä. Missä menee mielestäsi perus palloreenin keston mielekäs alaraja?

  • No meillä reenit ovat pääsääntöisesti perinteiset puolitoistatuntiset, joskus tunti ja vartti. Jos kahdesti päivässä reenit ja oma harjoittelukeskus, niin varmasti tunnin reenikin perusteltu ratkaisu monessa tilanteessa.

4. Ehkä näin alasarjajyränä tuntuu, että kun nyt paikalle vaivautuu ja kamat päälle vaihtaa, niin ei nyt heti lopetella?

  • Ymmärrän ajatuksesi. Kyllä mekin helmi-huhtikuussa (jolloin reenataan kahdesti päivässä) ollaan tyydytty yhteen vierailuun per päivä ja toinen vedetty tässä Mylsällä siitä syystä, ettei ihan autossa istumiseksi mene. Maapohjahalliin kun saisi vielä pinnoitteen nykyaikaiseksi, niin se palvelisi ihan hyvin.

5. Vielä nykyäänkin arvellaan toisinaan, että jonkin Veikkausliiga-joukkueen jalat loppuivat pelin loppuvaiheilla. Enkä nyt tarkoita liiallista ”hönkimistä” vaan puutteellista juoksukuntoa. Tarvitsetko pre-seasonilla asian varmistamiseksi jatkuvaa dataa siitä, että on juostu tarpeeksi vai onko asia sinulla jo selkäytimessä? Ja hiipikö uran alkuaikoina mieleen, että rääkkäänköhän nyt tarpeeksi ;) ?

  • Kyllä ne jalat yleensä loppuvat huonon syöttöpelin vuoksi, mikä johtaa edestakas juoksemiseen. Toki jos joku joukkue häviää paljon pelejä esim. vikan vartin maaleilla, niin mielessä saattaa käydä tuo esittämäsi ajatus. Mitä testeihin tulee, niin eiväthän ne valehtele, joten toki niillä on suuri merkitys. Kuusysissä aloittaessani tiesin edeltäjäni (Keijo ”Velho” Voutilainen) maineen tiukkana valmentajana, joten ajattelin varmuuden vuoksi juoksuttaa itsekin kunnolla. Aika pian joukkueen elegantti kapteeni Keijo Kousa tuli juttusilleni, ja sanoi: ” Kuules Antti, me ei oikein olla totuttu vetämään ihan NÄIN kovaa”. Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä hiipi.

6. Joutuuko Veikkausliiga-tasolla vielä kyttäämään, että kaikki tekevät fyysiset rykäykset tosissaan?

  • Kyllä nykypäivän pelaaja on kaikin tavoin urheilija. Ylimääräistä rasvaa ei kropassa näillä juuri ole. He siis tiedostavat ammattinsa haasteet. Tässä on menty eteenpäin.

7. Voiko rangaistukseksi määrätä punnerruksia? Eikös se nostaessaan lihaskuntoa ole enempi  palkinto ;)?

  • Se ei niinkään ole rangaistus, vaan enemmänkin auttaa skarppaamaan. Kumma juttu, mutta jo parin punnerruksen ”uhka” saa vetoreenissä jäljen näyttämään heti paremmalta.

8. Onko vaikeaa vetää rajaa siihen, kuinka paljon ”päänaukomista” reeneissä pelaajien välillä sietää? Joukkuehengen syöminen versus riman yhteinen ylhäälläpito… Ja onhan toisaalta hyvä, että ollaan mukana tunteella eli tosissaan…

  • Kaikki mikä ei haittaa kokonaisuutta on sallittua. Valmentajan tehtävä on tietää raja ja puuttua tarvittaessa. Ylipäänsä tähän liittyen, olen saanut ilokseni valmentaa useita sellaisia joukkueita, joissa pelaajat itse puhuvat keskenään paljon joukkueen pelaamisesta, rooleista, pikkujutuista jne. Usein palaverin jälkeen puhumista jatkavat vielä pelaajat keskenään. Ja kun me suomalaiset ollaan stereotypian mukaan ujoja ja hiljaisia, niin varmasti maailmalla pelaajan  ääntä piisaa enemmän niin reenissä kuin sen ulkopuolellakin. Ja mitä pelaajien rooliin koko hommassa tulee, niin kyllä itse yritän pitää mielessä, että minä olen heitä varten eikä päinvastoin.

9. Kovasti kuulostaa Jalosen tai Erkan puheelta?

  • Hei, katso tämän päivän valmentajia lajista riippumatta. Harva siellä pelon avulla huutamalla johtaa. En tiedä, mitä itse opettajana ajattelet, mutta mielestäni näihin tämänpäivän nuoriin ei enää vain toimi se, mikä joskus aiemmin on toiminut. Ainakaan jos halutaan saada hyvä tulos.

10. Erfan Zeneli kertoi juuri haastattelussa olleensa Israelissa viikon ajan shokissa siitä, miten kovaa reeneissä sukitetaan.  Eikö toisaalta liiassa varomisessa ole suuret vaaransa myös? Milläs sen nopean ratkaisun oppii, jos reeneissä ei ole yhtä kiire alta pois?

  • Pelistä toipumiseen kolhuineen ja muine vaivoineen menee monella pelaajalla neljäkin päivää. Jo tästä syystä reeneissä ei voi vetää samalla tyylillä. Jarkko Wisskin oli varsin eri hahmo reeneissä kuin peleissä ;). Meillä reenataan ilman suojia. Intensiteetti peliharjoitteissa täytyy toki olla kohdallaan. Pelaajan tehtävä on osata luoda painetta, vaikkei niin sanotusti sukille mentäisikään. Ja peruspelaaja liikuttaa palloa pelinomaisesti, vaikkei kukaan iholle hönkisikään. Uskon, että ulkomaille siirtyessään moni on huomannut saman kuin Zeneli. Maajoukkueen valmentajana kiersin seurajoukkueissa ja kyllähän sen aisti, miten pelaajien suhde toisiinsa on useasti aika erilainen kuin meillä.

11. Samastahan taisi puhua myös  Jaroon Norjan reissulta palannut Helmke?

  • Niin, kyllähän se maailma voi olla aika kovakin jossain ja joukkuetoveri nähdään varmaan enemmänkin kilpailijana kuin kaverina.

12. Kaksijalkaisuus (siis se, että niitä molempia osaa vielä käyttääkin ;) )nostaa pelaajan arvoa huomattavasti. Pavel Nedved kertoi jossain haastattelussa, että junnuna vetivät harjoitteet aina tuplana, ensin oikealla ja sitten vasurilla. HJK:n kasvatustyötäkin seuranneena, kiinnitetäänkö mielestäsi asiaan meillä riittävästi huomiota?

  • No ihannehan se kaksijalkaisuus olisi, mutta olen tavannut sanoa, että yksi huippuhyvä riittää ;).

13. Vapaat ovat pelaajilla kauden aikana näin maallikon näkökulmasta aika vähissä. Olisiko enempi kropan ja varsinkin pään lepuuttaminen tarpeen?

  • Sanotaan, että kehitystä tulee usein levossa ja uskonkin siihen. Ja pelaajasta, joka tulee reeneihin hymy kasvoillaan on enemmän hyötyä.

14. Välillä tuntuu, että normaali pelaaminen ilman rajoitteita on monelle koutsille kirosana. Itse vedin vuoden ajan reenejä nelosessa ja sitä huomasi keksivänsä jos jonkinlaista tötsään hipaisua, vaikka pelaajana kaipasi useimmiten ihan vapaata peliä. Johtuneekohan tämä pelosta, että leviäisi sana, miten  ”sen reeneissä vaan pelaillaan” vai siitä, että rajoitteilla oikeasti aina ohjataan pelireeniä haluttuun suuntaan? Tosipaikassahan ei muita rajoituksia ole kuin sääntöjen asettamat…

  • Varmaan yksi ongelma tässä on, että me valmentajat emme aina kerro, mitä rajoituksilla haemme vaan oletamme pelaajien ymmärtävän sen. Ja pelaaja saattaa miettiä, että mikähän idea tässäkin nyt taas on. Pienpelejä käytän itse paljon rajoituksineen, mutta kyllä ihan vapaillakin hyvin usein mennään.

15. Kun pelaaja tulee näytille treenisessioon, niin saatko hänestä kuvan muun reenin ohessa vai         järjestätkö pelipaikkakohtaista ” opinnäytettä” (50 keskitystä vauhdista vasurilla tms.)?

  • No molempi parempi, mutta kyllä pelitilanne paljon näyttää, enkä nyt tarkoita pelaamista reeneissä. Monesti näkee vartissa, ettei tämän auton katsastusta ole tarpeen jatkaa.

 

Toinen osa haastattelusta julkaistaan torstaina 19.6.

ANTTI MUURINEN: osa 2 - "Ihan ekana tuli mieleen pelaajien rasvaprosentti"

 

1. Itselläni on vahva tunne, että monen heikon yksittäisen suorituksen takana on jo suoritustilanteessa alitajunnassa oleva ”odote” negatiivisesta palautteesta (koutsilta, joukkuetovereilta, katsojilta), joka vie rentouden suorituksesta ja tekee siitä hätäisen, pahimmillaan jopa pelokkaan näköisen. Ja vastaavasti, jos alitajunta valmistautuu kehuun tai jopa hehkutukseen, nähdään niitä suorituksia, joista puhutaan makkarajonossa. Eräässä jenkkitutkimuksessa mentaalisesti suoritetut vapaaheitot olivat parempaa reeniä kuin oikeasti suoritetut. Tutkijoiden mukaan ”mentaaliheittäjät” lähtivät testiin flow-tilassa heitettyään juuri sata sukkana sisään ;). Miten näet itseluottamuksen merkityksen?

  • No, mentiin sitten mille tahansa elämän osa-alueelle, siis myös kilpailemisen ulkopuolelle, niin kyllähän kaikki lähtee itseluottamuksesta, uskosta itseensä ja onnistumiseensa.

2. Kaimasi on ollut tällä kaudella vakuuttava laitapakkina ja näyttänyt uudelta mieheltä. Toimiko riittävänä itseluottamuksen nostajana jo se, että Antti Muurinen valitsee hänet avaukseen?

  • No ehkä osaltaan, mutta kyllähän a ja o on toistuvat onnistuneet pelit. Olemme myös keskustelleet avoimesti siitä, millaisia syöttöjä tuolla paikalla nyt vaan pitää uskaltaa yrittää, jottei palloa luovuteta heti vastustajalle

3. Välillä tuntuu, että puhtaat kestävyyslajit poisluettuna(?), on lajissa kuin lajissa yksi ja sama ominaisuus, joka muodostaa ne pienet ratkaisevat erot tasaväkisten urheilijoiden/joukkueiden välille. Ja nyt keskity, kun sanon sen sinulle: KESKITTYMINEN! Ihmismieltä sen paremmin tuntematta uskon, ettei se mahdollista 90 minuutin täydellistä keskittymistä. Mitä on tehtävissä asian eteen ennen peliä?

  • Toiselle toimii toinen ja toiselle toinen. Yksi haluaa olla hiljakseen pitkänkin tovin ennen matsia ja toinen kaipaa taas juttelua. Kun joukkueissani on ollut rukoilurauhaa kaipaavia, niin on heille välillä järjestetty rauhallinen paikka sellaiseenkin.  On totta, ettei yhtäjaksoisesti puoleksitoista tunniksi moni pysty keskittymään vaikkapa kirjan lukuun, ellei kyseessä ole harvinaisen mukaansatempaava teos. Aivan huippupelaajat erottuvat varmasti muista myös keskittymiskyvyllään.

3. Tavallisesti joukkueissa on selkeä ykkösvahti, mutta kuvitellaanpa tilanne, jossa näin ei ole. Kuinka paljon valintaan vaikuttaa mv-valmentajan kommentit päivän kunnosta ja kuinka paljon sinun näkemyksesi vastustajan pelityylistä?

  • Päävalmentajalla päättää loppukädessä tuleva vastustaja huomioiden, mutta toki mv-valmentajalla on sanan sijansa. Voittavaa maalivahtia harva vaihtaa ja rotaatiota nähdään enemmän muilla pelipaikoilla.

4. Lehtisen Villeä on kuulemma miesten puuttuessa tarvittu kentälläkin. Mitenkäs Suomen menestyneimpänä futisvalmentajana arvioisit Kinkun otteita?

  • Nopea, älykäs, tekninen viimeistelijä ;). Villellä on suuri Mypa-sydän ja aina valmiina, kun tarvitaan…

5. Kummassa nähdään tasokkaampaa jalkapalloilua, paineettomissa reeneissä vai silloin kun sarjapisteitä jaetaan?

  • Yksittäisiä hienoja kikkoja voi toki nähdä reeneissä, mutta kyllä tähän on helppo vastata, että silloin kun on tosi kyseessä.

6. Tuleeko sanomaa tietoisesti tai alitajuisesti tiivistettyä, kun tietää että Deman täytyy kääntää löpinät kolmelle brassille?

  • Toki sitä haluaa sanoa asiansa lörpöttelemättä. Brassit ovat onneksi siinä iässä, että kielitaito kehittyy hyvää vauhtia.

7. Kun maalinteko tökkii, niin valmentaja kertoo reeneissä keskittäydyttävän nyt viimeistelyyn. Jos hyökkääjällä on takana 50 000 toistoa, niin muuttaako seuraavat sata nyt tilannetta hirveästi?

  • Ei muuta. Ja ylipäänsä on mielestäni niin , että maalintekijän ”maailma” on sellainen, ettei sitä monesti kannata lähteä liikaa valmentajan toimesta räknäämään tai homma voi mennä vielä pahemmin jumiin.

8. Tilastot tukevat väitettä, ettei kulmapotkujen harjoitteluun kannata juuri tuhlata energiaa, mm. Numeropeli- teos väittää niiden olevan lähes hyödyttömiä, kun otetaan vielä vastahyökkäykset huomioon. Ja sitten taas tämän kauden Mypan maaleja nähneenä tulee hyvinkin päinvastainen olo. Auta, Antti!

  • Niin, kyllä itse olen aina ollut sitä mieltä, että erikoistilanteiden harjoitteluun kulmat mukaan lukien kannattaa panostaa.

9. Mypassa 1992-1993 torjuneen Mihail Birjukovin sanottiin olleen omien hyökkääjien itseluottamuksen tappaja (vaikka hyvinhän nuo maaleja mättivät). Eli veska ei saa olla liian hyvä, ainakaan reeneissä?

  • No ainakin huolestun, jos veska on reeneissä paljon parempi kuin peleissä!

10. Ennen nurmipeliä vedätte viimeistelyn nurmella. Varsinkin keväällä se on niin eri maailma, että eikö olisi tarpeen olla enemmänkin kynnöspellolla?

  • Ei ole katsottu tarpeelliseksi. Esim. virhepomput ovat niin vaikeasti ennakoitavia, ettei niihin reagoiminen välttämättä paranisi, vaikka enemmän reenattaisiin huonolla nurmella.

11. Otetaan seuraavaksi neljän suora:

Nopein valmentamasi pelaaja?

  • Onhan noita ollut. Äkkiseltään tulee mieleen Pyry, Teemu, Paulus ja Kopteffin Peter.

Kovakuntoisin valmentamasi pelaaja?

  • No eipä vaikkapa Tommin kunnosta ole pahaa sanottavaa.

Kovin kyseenalaistaja?

  • Muistan ainakin, miten Mika Lehkosuo halusi aina tietää, miksi jotain tehdään näin ja näin. Ei ihme, että hänestä tuli valmentaja ja hyvä sellainen.

Tunteikkain reeneissä koettu hetki?

  • Mahtuuhan noitakin matkalle. Ekana tulee mieleen, kun HJK:n pitkäaikainen huoltaja Reijo Jalava joutui vakavan sairauden takia jättämään huoltajan hommat.

12. Kun joku on toiminut alallaan kauan, niin on tapana kysyä, miten homma on muuttunut näiden vuosikymmenten aikana. Mikä on erilailla nykyään?

  • Ihan ekana tuli mieleen pelaajien rasvaprosentti :D.

13. MM-kisakommentoinnit käynnistyivät. Oliko kova homma opetella, millaisiin diagonaalisyöttöihin Costa Rica pyrkii?

  • Kyllähän kommentaattorin homma jo briiffaamistakin vaatii, mutta haluan tässä roolissa tarkoituksella välttää sitä, että tehdään pelistä monimutkaisempaa kuin se onkaan.

14. Myytinmurtajat lopettavat hassutteluun, me puolestamme  hessutteluun. Mitä muistikuvia Pulkkisen Heikistä (ex-Mypa, ex-Allianssi, nykyinen FC Peltirumpu)? Sen verran tutkin netin syövereitä, että kutsuit hänet aikoinaan A-maajoukkueeseenkin. Kiitos siitä Peltirummun puolesta (nostaa miehen jälleenmyyntihintaa)!

  • Joo talvimaajoukkueeseenkin hänet valitsin. Heikin muistan fiksuna ja mukavana kaverina, jolle kertyi Veikkausliigaotteluitakin ihan kunnioitettava määrä. Uskon, että ilman ikäviä loukkaantumisia olisi ollut rahkeita vieläkin enempään. Koulut Heikki hoiti fiksusti vähän pidemmälle miettien. Terveisiä vaan Hessulle!

Kiitos haastattelusta!

Jälkikirjoitus

Suuret kiitokset myös Vainion Pekalle. Maailma on erilainen valokuvaajan silmin…

Ja sinulle tiedoksi, että tämän artikkelin lukeminen oli maksullista. Maksu käteisellä Mypan lippukassalle. Toisin sanoen, käykää katsomassa Mypan hienoa taistelua Veikkausliigassa tai muutaman vuoden päästä se ei oikeasti ole enää mahdollista. On todella suuri menetys seudullemme ja sen hyvässä tuulessa purjehtivalle juniorijalkapalloilulle, jos menetämme pääsarjajoukkueen. Se ei ole kiinni Muurisesta, Mansosta eikä Mäkisestä vaan Meikäläisen Matista.

Petrus Lyyra, 16.6.2014

RUMPU CORNER: 16. Kirjoitus

 

Uuden jalkapallovuoden 2014 kunniaksi Petrus Lyyran tämänkertainen juttu nostaa valokeilaan aliarvostetun ammattikunnan: pillipiiparit sekä heidän työtoverinsa junanlähettäjät.  Tuomareiden osa ei ole kadehdittava, mutta niin vain he paikalle ilmestyvät. Myöhässä, mutta kuitenkin.  Ja säässä kuin säässä, sortsit jalassa ja herne jäässä. Rummullakaan ei liene aivan puhtoinen maine tuomareiden keskuudessa. Mutta on seurasta toisaalta löytynyt aina heitä, jotka ovat itsekin uskaltautuneet vaikeaan tehtävään (Hänninen, Sippula, Matilainen, Kujala, Mustonen, Vainonen jne.). Puhumattakaan siitä, miten paljon ilmaista neuvontaa  tuomarit ovat vuosien aikana Rummun vaihtopenkkiläisiltä saaneet. Hände kertoili tuolla cornerin alkutaipaleella kaksoisroolistaan, joten nyt haetaan haastateltava aivan Suomen huipulta. Jalkapallon pelaajayhdistys on viimeiset seitsemän vuotta peräkkäin päätynyt vuoden erotuomari- valinnassaan samaan nimeen. Hän on täällä tänään- Tero Nieminen!

Päivisin Tero Nieminen työskentelee myyntivalmentajana stadikan toimistossaan...ja iltaisin puolustaa taitopelaajia Terosmiehenä (kuvat Stadionsäätiö ja puoliaika.com)

TERO NIEMINEN: DUMARI SUOMEN HUIPULTA

 

1. Morjens pitkästä aikaa, Tero! Luokanopettajaksi opiskeltiin yhtä aikaa Helsingissä, mutta näköjään nykyään toimit myyntivalmentajana. Oletko opena toiminut lainkaan?

Moro vaan! Toimin aikanaan opettajana viitisen vuotta ennen kuin nykyiset haasteet kutsuivat.

2.   Myyntivalmentajana kierrät opettamassa ja luennoimassa pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Päälle vielä tuomarointikilsat. Paljonkos mittariin kertyy vuodessa ja minkä auton ratissa?

 Reissaan tosiaan ympäri maata tiheään. Autolla kilometrejä tulee vajaa 40 000 vuodessa ja sen lisäksi useampi lento- ja laivamatka. Jonkun verran ulkomaan keikkojakin. Automatkat taittuvat Opel Insignian kaksilitraisella bensaturbolla. Ei kaikkein vihrein vaihtoehto liikkumiseen, mutta toisaalta matka taittuu eikä muiden tukkona tarvitse jumittaa :)  

3.  Käännetäänpäs hetkeksi katse tuomariurasi alkuun. Olet todellakin kannuksesi itse ansainnut, mutta nopeuttiko ystävyys opiskelijatoverimme Heikki Pajusen kanssa (ex-veikkausliigatuomari) nousua kuudessa vuodessa peruskurssilta valioerotuomariksi?

 Erotuomaritoiminta on osittain aika yksinäistä hommaa, varsinkin uran alussa, kun ottelutkin vihelletään yksin ilman avustavia tuomareita. Omalla kohdallani on totta, että ystävyytemme Hessu Pajusen kanssa vaikutti etenemiseeni. Lähinnä kysymys oli siitä, että teimme töitä yhdessä treenaten ja otteluita analysoiden. Meitä oli aikanaan Hessun operoimassa ns. Lupaavien ryhmässä useita tuomareita puskemassa toisiamme eteenpäin. Nykyinen kollega ja Suomen huipputuomari Antti Munukka on yksi esimerkki siitä porukasta, joka nousi ihan eturiviin asti. Menestyminen kentällä on kuitenkin loppujen lopuksi edellytys sille, että pääsee urallaan eteenpäin eli sikäli jokainen viime kädessä vaikuttaa etenemiseensä itse.

4.  Vieläkö muistuu mieleen ensimmäinen viheltämäsi virallinen aikuisten ottelu ja miten se meni? Entä eka Veikkausliiga-matsi? 

Ensimmäinen aikuisten ottelu taisi olla 5. divisioonaa, muistaakseni pelattiin Pirkkolan hiekkakentällä. Joukkueet ovat painuneet unholaan, mutta muistelen että peli olisi mennyt ilman suurempia tunnekuohuja. Ensimmäisen liigaottelun sen sijaan muistan hyvin, Turussa pelattiin 1.8.2003 ottelu FC Inter - KuPS. Peli jännitti kovasti, mutta olin hyvin valmistautunut ja onnistuin. Ensimmäiset pelit kullakin uudella sarjatasolla ovat tärkeitä näytönpaikkoja, joiden perusteella tuomarin kyvykkyyttä arvioidaan. Pitää siis ottaa kiinni tilaisuudestaan!   

5.  Millainen pelaajatausta sinulla on? Oliko säännöissä vielä uutta opittavaa? Toisinaanhan kuulee väitettävän, etteivät ammattipelaajatkaan tiedä kaikkia sääntöjä. 

Olen pelannut 7-vuotiaasta asti kaikki juniorisarjat läpi. Pelaajana paras saavutukseni taitaa olla SM-hopea C-juniorina, jolloin pelasin Hongan riveissä. Miesten tasolla olin korkeimmillani kakkosdivisioonassa. Aloittaessani tuomarina 27-vuotiaana vuonna 1998 pelailin nelosdivarissa. Aika pian tuomariuran aloittamisen jälkeen aktiivipelaaminen jäi. Mitä sääntöihin tulee, niissä totta vieköön riittää opiskeltavaa joka päivälle. Jalkapallo-ottelussa on erilaisia muuttujia niin paljon, että sääntötulkintojakin riittää vaikka kuinka paljon, enkä nyt tarkoita näkemyseroja siitä, oliko joku tilanne rike vai ei. Olen itsekin urallani tehnyt vääriä sääntötulkintoja, vaikka olen sääntöjen kanssa jatkuvasti tekemisissä.   

6.  6. Millainen pelaaja itse olit tuomareiden näkökulmasta?

Kohtuullisen hankala käsiteltävä, ollakseni rehellinen. Pelasin puolustuksen keskustassa ja olin usein vaikeuksissa nopeiden ja näppärien hyökkääjien kanssa, mistä seurasi rikkeitä. Viimeisellä junnukaudellani sain silloisessa A-junioreiden SM-sarjassa 22 pelissä 17 varoitusta ja 1 punaisen kortin. Siihen aikaan ei tullut pelikieltoa kumuloituvista varoituksista. En kuitenkaan koskaan ollut tarkoituksellisesti vaikea pelaaja tuomaristolle, vaikka varmasti purnasinkin ajoittain tuomioista. Olin myös joukkueeni kapteeni, joten sikälikin paljon esillä. Jos vertailukohtaa hakee tämän päivän maailmasta, tunnistan Westhamin kipparissa Kevin Nolanissa jotain samaa, tosin sillä erotuksella että hän pelaa huipputasolla ja tekee myös kohtuullisen paljon maaleja ;)

7.  Kaakkois-Suomen piirissäkin on yhtenä puheenaiheena ollut tällä kaudella nuoriin tuomareihin kohdistuva uhkailu (eikä pelkästään katsojien suorittama). Vältyitkö itse tältä, kun aloitit aikamiehenä?

Suoranaiselta uhkailulta olen välttynyt, mutta vaikeita pelejä on ollut. Huolestuneena seuraan uutisointia asioista, joissa tuomarit ovat joutuneet jopa fyysisen väkivallan uhreiksi. Tällaisilla asioilla ei ole mitään sijaan kuningaslajissamme riippumatta tuomarin iästä, osaamisesta, päätöksien oikeudesta tai vääryydestä tai muista ulkoisista tekijöistä.

8.  Missä vaiheessa tuomariportaalla nousua eriydytään erotuomareiksi ja avustaviksi erotuomareiksi?

Ymmärtääkseni saavuttaessa liittoerotuomaritasolle, eli kun noustaan kakkosdivariin. Viimeistään kuitenkin valioerotuomaritasolla, eli ykkösessä ja liigassa.

9.   9. Entä millaista apua olet itse saanut erotuomaritarkkailijan kanssa käydyistä keskusteluista?

Paljonkin apua, toki vaihtelevasti eri tarkkailijoilta. Osalla on enemmän annettavaa ja osalla vähemmän. Sama pätee kääntäen myös meihin tuomareihin, osa ottaa vastaan palautetta ja kehitysideoita paremmin kuin toiset.

10.  Sitten enemmän tähän päivään. Voisi kuvitella, että tuomarihommissa itseluottamuksesi on huipussaan ja homma aika nautinnollista, kun ei tarvitse todistella enää mitään ja pelaajienkin kanssa läppä lentää?

Pitää kyllä paikkansa! Ajattelen asian näin: pelaajana en mitenkään olisi saavuttanut liigan tasoa. Tuomarina olen siihen kyennyt, joten olen asiasta kiitollinen. Pelaajat ovat ikään kuin asiakkaitani, monet jo vuosien varrelta tuttuja. Saatamme olla yksittäisestä päätöksestä hyvinkin eri mieltä ja käydä asiasta tiukkaa sanailua, mutta pelin jälkeen kaikki on kunnossa. Nautin itse ottelutapahtumasta suunnattomasti, on mukava tavata tuttuja ihmisiä ja lähteä yhdessä rakentamaan ottelutapahtumaa. Myönnän, että joskus peleissä tulee liikaakin jutusteltua pelaajien kanssa :)

11.  Fifa-tuomarina toimit vuosina 2008-2011 ja kv-matseja kertyi  21 kappaletta. Niissä peleissä onkin moni muuttuja toisin, vaikka säännöt ja itse peli pysyy samana. Miten itse näet kv-otteluiden haasteet ja millaisia muistoja jäi lapsenlapsille kerrottavaksi?

Monesti sanotaan, että peli kv-kentillä on erilaista. Omasta mielestäni erot tulevat lähinnä pelinopeudesta ja joukkueiden taktisesta osaamisesta, eli pelin sisällä huomaa selvästi erilaisia taktisia siirtoja. Tuomarin näkökulmasta yksittäiset päätökset korostuvat, kun erot ovat pieniä. Tarinoita on kerrottavaksi paljonkin, osa jopa tottakin :) Kuten tuomarointi Skoteissa Eurooppa-liigassa 6 000 Motherwellin kannattajan edessä, kun he päättivät laulaa tuomarille. Siinä ei ollut mitään aggressiivista, vaan hyvätahtoista naljailua hikiselle tuomarille helteisessä säässä. Veti väkisin suun hymyyn, josta laulu sai vain lisää voimaa. Myös kentän ulkopuolisista kokemuksista riittäisi puhuttavaa vaikka viikoksi :) Kv-ottelut antavat tuomariuralle komean kruunun. On mielenkiintoista päästä käymään paikoissa, joihin ei muissa yhteyksissä varmasti koskaan tulisi mentyä puhumattakaan siitä, että kv-kehistä saa arvokkaita kontakteja. Tunnen esimerkiksi unkarilaisen avustavan tuomarin, joka urallaan on ollut Mestareiden Liigan finaalissa. Olimme vuonna 2008 U17 EM-finaaliturnauksessa Turkissa ja ystävystyimme. Kävin seuraavana vuonna Budapestissä lomaillessani hänen luonaan kylässä. Tällaiset ystävyyssuhteet antavat elämään perspektiiviä.

12.  Vieläkö veri vetää Eurooppaan? Yleisen käsityksen mukaan tuomareiden nousu vaatisi maajoukkueen menestystä. Onko käsitys oikea?

Omalla kohdallani veri vetää huippumatseihin lähinnä katsojana :) Olen odottanut, että Suomesta nousisi 1-2 tuomaria aivan huipputasolle, mutta vielä niin ei harmikseni ole tapahtunut. Maajoukkueen menestys auttaisi asiaa sikäli, että Suomeen suhtauduttaisiin silloin fudismaana eri tavalla. Nyt olemme ns. pieni maa, jonka on vaikea saada tuomareita aivan eturiviin. Ei kuitenkaan unohdeta sitä tosiasiaa, että naisten puolella olemme aikaisemmin Katriina Elovirran ja nyttemmin Kirsi Heikkisen myötä olleet jo vuosia huipulla. Miesten puolella tekemistä vielä riittää!

13.  Paljon puhutaan liian pitkästä tauosta Veikkausliigassa. Onko tuo kesäterään joutuminen uhka tuomarille? Harkkapeleihin ei ainakaan rahan perässä taideta mennä, kun valiotuomareillekin maksetaan SPL:n sivujen mukaan vain 55e miinus verot (Veikkausliigamatsista 450e)?

Ylipäänsä rahan perässä tätä hommaa ei ainakaan kotimaisella huipputasolla tehdä, niin paljon aikaa ja vaivaa toiminta vaatii yhden pelireissun kestäessä monesti vuorokauden ja ylikin, jos matkustusyhteydet ovat hankalat. Omasta mielestäni paras lopputulos tulee tasaisesta rytmistä, eli jos pelejä on säännöllisesti ilman liian pitkiä tai lyhyitä taukoja. Helppoa sen toteuttaminen ei ole, kun otteluohjelman lisäksi asiaan vaikuttaa myös oma käytettävyys, jossa taas on huomioitava perhetilanne, siviilityö ja muut velvoitteet. Emme ole ammattilaisia, vaikka pyrimmekin toimimaan ammattimaisesti!

14.   Peltirummun sivuilla kun ollaan, niin onhan se kysyttävä, millaisia mielikuvia Rummun kapteeni Heikki Pulkkisesta jäi hänen Veikkausliigavuosiltaan?

Tyylikäs, suorastaan elegantti toppari ja puolustuspään luutija. Luotettava pelimies, joka antaa tekojen puhua puolestaan. Persoonassa jotain samaa kuin Voikkaan isossa miehessä Sami Hyypiässä, nyt kun Peltirummun sivuilla ollaan :) Terveiseni Heikille!

15.   Seuraavaksi haluan mielipiteesi asioihin, joita mediassa pyöritellään. Uskotko Matin nyt löytäneen elämänsä naisen?

 Matti on jälleen kerran löytänyt elämänsä naisen. Matin elämä tuntuu kulkevan pätkissä :)

Luokanopen koulutus näkyy: kurjaa tilannetta piristetään pantomiimileikillä.(puoliaika.com)
Teron versio Ronaldinho-kikasta: katso toiseen suuntaan ja varoita toiseen.(keskilinkki.com)
(keskilinkki.com)

16.  Leverkusenin haamumaali. Olisiko uusintaottelu ollut oikea ratkaisu?

Jätän diplomaattisesti vastaamatta, totean vain kuten aikaisemmin sanoin, että jalkapallo-ottelussa voi tapahtua mitä vain, jopa järjestelmällisten teutonien maassa!

17.   Valioliigassa  Birminghamilta pyydettiin kahdesti kuukauden sisällä anteeksi tuomarivirhettä. Ensin Howard Webb ja Ramires-sukeltelussa tuomareiden pomo Mike Riley. Suoraselkäisyyttä vai turhaa nöyristelyä?

Kaksipiippuinen juttu, ilman muuta. Selkeät mokat pitää myöntää, pidän sitä suoraselkäisyytenä. Toissakaudella tein räikeän sääntövirheen tulkitessani pelaajan rikkoneen sääntöjä rangaistupotkutilanteessa. Tajusin virheeni ja myönsin asian pelaajille, valmennusjohdolle ja medialle. Ehkä tästä syystä asiasta ei noussut suurempaa hälyä. Kokonaan toinen asia on tulkinnanvaraisten tilanteiden selittely, se on mielestäni turhaa, olletikin, kun peleissä jatkuvasti tulee 50-50 -tilanteita. Tuomaristo päättäköön ja eläköön päätöksensä kanssa.

18.   Mitä kaikkea olisit valmis tarkistamaan videolta pelin aikana, jos tekniikka olisi tarjolla? Entä mitä ajattelet pelin jälkeen kuvanauhan avulla langetettavista pelirangaistuksista?

Maaliviivateknologia on mielestäni edistysaskel ja toivoisin sen käyttöönottoon joskus päästävän myös kotimaassamme. Pelissähän mikään yksittäinen päätös ei ole niin ratkaiseva kuin maalin hyväksyminen tai hylkääminen. Kuvanauhalta tarkistaisin pelitilanteiden ulkopuoliset vakavat riketilanteet, kuten kostopotkut tai sylkemiset tms.

19.   Kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että tällä hetkellä tuomarit joutuvat kohtuuttomiin tilanteisiin. Mutta eikös se tarkoita, että kaikki ymmärtävät tuomareita, jolloin he eivät siis joudukaan kohtuuttomiin tilanteisiin?

Nythän tässä mennään jo filosofiselle puolelle :) Pidän hyvänä asiana, että tuomareiden haastava työnsarka myönnetään yleisesti. Teknologia helpottaa asiaa ja luo menestymisen mahdollisuuksia. Aloittaessani liigassa syksyllä 2003 käytössämme olivat ainoastaan perinteiset avustavan erotuomarin liput pillini lisäksi. Suuri edistysaskel olivat ns. piippiliput, ja nythän käytössämme ovat jo nykyaikaiset kommunikaatiovälineet, joilla voimme keskustella erotuomariston kesken reaaliaikaisesti. Luonnollisesti tämä yhteistyö helpottaa oikean päätöksenteon mahdollisuutta ja siis osaltaan vähentää kohtuuttomiin tilanteisiin joutumista.

20.  Minkälaisia asioita nappikuulokkeiden kautta pelinaikana haastellaan?

Käytäntö vaihtelee tuomariston mukaisesti. Osa puhuu luonnostaan paljon, jolloin viestiliikenne on jatkuvaa. Tulee mieleeni hauska esimerkki kv-ajoilta. Olimme aikaisemmin mainitun Antti Munukan kanssa Eurooppa-liigan pelissä Tsekissä avustavina tuomareinamme Matti Heininen ja Jan-Peter Aravirta. Olin pelissä neljäntenä erotuomarina ja kuunnellessani poikien jatkuvaa sanailua en voinut välttyä ajatukselta, että olin ikään kuin livenä katsomassa kv-matsia, jossa on suomenkielinen selostus. Vieläpä asiantunteva sellainen :)

21.   Paitsiosäännöstä on jauhettu jo pitkään, mutta kysytään silti, että milloin pelaaja ei Tero Niemisen mielestä vaikuta peliin? Edesmennyttä Heikki Somppia lainatakseni:”No mitäs hemmettiä se pelaaja siellä kentällä sitten tekee, jos ei kerran vaikuta peliin ;) ”

Kunnioitukseni Heikin muistolle. Hieno mies, joka ymmärsi myös erotuomareiden roolin kokonaisuudessa. Kävimme hänen luonaan vierailulla jokunen vuosi sitten pelitapahtuman yhteydessä. Tapanamme oli vuosikausien ajan tuomareiden kesken tuoda Heikille kirjallisuutta tuliaisena kv-reissuilta, jonkinlaista jalkapallokulttuuria mielestäni sekin... Paitsiosäännöstä sen verran, että nykyään ollaan jo lähellä sitä tilannetta, että pelaajan pitää koskettaa palloa vaikuttaakseen peliin, muuten hän voi olla missä asemassa huvittaa. Ihan näin asia ei tietenkään ole, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

22.   En tiedä olenko ainoa, jonka mielestä käsivirheiden viheltämisessä on liikaa mielipiteitä siitä, mitä on rangaistava kädellä pelaaminen. Yleisöstähän moni taitaa luulla, että jokainen käsikosketus on virhe. Kunnes joku vieressä ”korjaa”, että käsi oli luonnollisessa asennossa ja että oli vain refleksinomainen liike. Mutta parannettavaa tuntuisi olevan tuomareillakin. Edelleen rankkareita vihelletään yllätyspompuista käteen tai tilanteista, joissa kättä ei ehdi vetää pois laukauksen/syötön edestä. Pääsarjatasollakin tuomarin päätä sekoittavat vanhat säännöt sekä pelaajien ja yleisön reaktiot yhdistettynä vaatimukseen näyttää ratkaisunsa saman tien. Ja niin pallo viedään pilkulle tilanteesta, josta sääntömuutoksella nimenomaan haluttiin eroon. Mitä mieltä olet?

Käsivirheen tulkinnat ovat kaikkein hankalimpia asioita kentällä, jopa tuota paitsiotakin kimurantimpia. Tilanteiden arvioimiseen liittyy monta muuttujaa, joista olennaisimpina juuri nuo mainitsemasi tarkoituksellisuus, peliasennon luonnollisuus ja käsien asento. Tuomarin pääkopassa päätöksentekoon saattaa vaikuttaa sekin, että käsivirheen viheltämisestä saattaa seurata kova henkilökohtainen rangaistus pelaajalle esimerkiksi tilanteessa, jossa tuomari tulkitsee pelaajan pelanneen tarkoituksellisesti kädellä oman maalinsa edessä ja estäen näin maalin syntymisen. Rankkari ja punainen kortti ovat tuomio. Entä jos laukaus tulikin vain kohti eikä pelaaja ehtinyt/voinut tehdä muuta kuin olla senhetkisessä asennossaan ja pallo pamahtaa käteen, onko oikea tuomio pelin jatkuminen? Eli yksittäisellä päätöksellä voi olla todellakin isot seuraukset.

23. Palloliiton sivuilla olevissa 100-sivuisissa jalkapallon säännöissä on välillä otsikkona "Suomen Palloliiton ohjeita". Onko vaaraa, että eri maissa kehittyy "omat linjat"? Onhan meilläkin ollut näitä vuositeemoja (kiroilu, pallon suojaus päätyviivalla jne.) . Voiko joku asia ylikorostua tällaisen seurauksena niin, että kv-matsissa suomidumari vetää liian tiukkaa linjaa?

Palloliiton ohjeiden tarkoituksena on selventää ja konkretisoida jalkapallosääntöjä. En usko, että on suurta riskiä eri maiden välisille omille linjoille, koska kaikki viime kädessä pohjaa englanninkieliseen sääntökirjaan "Laws of the Game". Tulkinnoissa voi yksittäisen erotuomarin kohdalla olla sinällään eroja, onhan meilläkin totuttu siihen ajatukseen, että tietty tuomari vaikkapa ns. "antaa pelata" siinä missä joku toinen jo viheltää. Mielestäni tärkeintä on jokaisessa pelissä löytää ottelun luonteeseen sopiva linja, jota noudattaa johdonmukaisesti. Mainitsin aiemmin siitä Motherwellin pelistä. Siinä oli heti alussa taklaustilanne, josta mietin jo vahvasti varoituksen antamista, mutta koska rikottu walesilaispelaaja (vierasjoukkue oli siis Walesista, vastassa skotit, hieno asetelma) ei ollut moksiskaan rajusta taklauksesta, annoin mennä pelkällä vapaapotkulla. Kotimaassa olisin varoittanut tilanteesta ilman muuta. Pitää aistia oikea tunnelma ja intensiteetti :)

24. Vuositeemoihin liiittyen, omasta mielestä osa niistä on ollut oikein hyviä ideoita. Tuntui kuitenkin, että uusi kausi toi aina uuden teeman ja vanha harmittavasti sen myötä vähän unohdettiin. Tarkoitus oli kuitenkin kai parantaa peliä pysyvästi?

Pelin tason parantamiseen, pelaajien suojeluun ja mahdollisuuteen näyttää taitojaan sekä katsojien viihdyttämiseen kaikilla uudistuksilla tietenkin pyritään. On totta, että teemoja tulee ja menee, senkin takia on tärkeää koko ajan pitää itseään ajan tasalla kulloisestakin painotuksesta. Meillä tuomareilla se tarkoittaa säännönmukaista kouluttautumista ja seurantaa.

25.   Vedonlyöntivilpeistä kohistaan taas suomifutiksessakin. Onko teitä esim. ohjeistettu raportoimaan oudoista maaleista tms? Entä onko vedonlyönti teille sallittua?

Olemme jokainen henkiklökohtaisesti allekirjoittaneet sitoumuksen, jonka mukaan olemme velvollisia informoimaan Palloliittoa kaikesta epäilyttävästä toiminnasta ottelutapahtumiin liittyen. Emme tietenkään lyö vetoa oman sarjatasomme peleistä.

26.  Erotuomari saa käsittääkseni nykyään viheltää myös kotikaupunkinsa seuran otteluita? Entä määrätäänkö sinua tehtäviin  Pohjois-Suomea myöten?

Kyllä saa viheltää, kotipaikka ei ole enää este, ellei tuomari itse katso, että "hygieniasyistä" ei halua viheltää oman kylänsä pelejä. Kierrämme kaikki valioerotuomarit tasaisesti ympäri maata kaikilla ottelupaikkakunnilla.

27.  Veikkausliiga.comin videohaastattelussa http://www.veikkausliiga.com/Download.aspx?fileid=864 kerrot, että sinulla on hyvin tarkat valmistautumisrutiinit. Kerropa nyt vähän tarkemmin? Eye of the tiger?

Eye of the Tiger on minun tapauksessani humppahuumoriyhtye Eläkeläiset. Sitä kuunnellaan aina ennen peliä automatkalla ja pukukopissa, samoin kuin raskaampaa tavaraa kuten Metallicaa ja Panteraa. Muita rutiineja liittyy kentän tarkastamiseen, lämmittelyihin ja esimerkiksi avainhenkilöiden kanssa ennen peliä käytäviin keskusteluihin. Kaikista tärkein rutiini on ns. 3 min keskittyminen kopissa juuri ennen kentälle lähtöä. Siinä kokoan ajatukseni ja suuntaan kaiken fokuksen alkavaan otteluun. Lähden aina peliin sillä ajatuksella että minä osaan tämän homman. Kyse on itseluottamuksesta.

28.  Entäs kun ottelu on ohi?

Syömme samaa ruokaa kuin pelaajat, yleensä pastaa. Pidän näistä hetkistä, siinä on kiva vaihtaa muutama ajatus pelistä kaikessa rauhassa pelaajien ja taustahenkilöiden kanssa. Kovin pitkiin illallisiin ei ole mahdollisuutta, kun kotimatka on vielä taitettavana.

29.   Kymenlaaksossa puhaltavat uudet, toivottavasti myötäiset,tuulet. Mypa siirtyi viiksettömän Mursun aikaan ja Kotkassa vihdoin yhdistytään. Millaisia muistoja tai terveisiä maakuntaamme liittyen?

Uskon, että MyPassa jatkuu positiivinen kierre, jonka Toke Korkeakunnas taustajoukkoineen (mm. Marco Manso) on saanut haastavista taloudellisista olosuhteista huolimatta liikkeelle. Antti Muurinen on kaiken kokenut mestarivalmentaja, joka on näyttönsä antanut, eli ainakaan siitä puolesta ei jatko jää kiinni. Lisäksi Saviniemen stadion Mypa-taloineen on kompaktiudessaan Suomen toimivimpia pelipaikkoja, eli rakenteet ovat kunnossa. Mitä Kotkaan tulee, pidän kaupungin jalkapallopiirien yhdistymistä erinomaisena uutisena ja toivotan omasta puolestani uudelle FC KTP:lle menestystä. Kotkassa ketään ei päästetä liian helpolla, ei tuomareita, vastapelaajia kuin ei muuten myöskään oman joukkueen pelaajia, jos työnteko kentällä ei maistu :) Perinteiltään ja tunnelmaltaan Arto Tolsa Areena kuuluu liigakartalle!

30.   Myyntivalmentajana varmasti tiedät, miten tärkeää on osata kehua tuotetta. Niinpä näin lopuksi odotan sinun avoimesti arvailevan syitä, miksi pelaajat ovat viimeiset 7 vuotta valinneet sinut parhaaksi erotuomariksi. Älä siis sano, että asiaa pitäisi kysyä heiltä ;).

Uskon, että kysymys on luottamuksesta ja avoimesta vuorovaikutuksesta. Pelaajat tietävät, että olen tosissani kentällä, mutta en tiukkapipoisena. Kanssani saa puhua ja kysyä tuomioistakin. Ymmärrän myös spontaanit reaktiot tiettyyn rajaan asti enkä pönkitä omaa olemistani turhilla sanktioilla. En edes unissani väitä ettenkö tekisi virheitä kentällä, mutta tiedän pystyväni myymään päätökseni pelaajille. Olen myös ollut jo kymmenen kautta mukana liigatasolla, joten kokemuksestakin on hyötyä. Mutta pelin totuuksien edessä pitää olla nöyränä, seuraava peli on aina se tärkein. Pidän tietysti tätä pelaajien antamaa tunnustusta mielettömässä arvossa ja se onkin tärkein yksittäinen motivaation lähde itselleni. Tunnustus hyvin tehdystä työstä, josta olen hemmetin ylpeä! 

 

5.1.2014 Petrus Lyyra

Risut ja ruusut, juttuideat ynnä muut: petruslyyra(a)hotmail.com

RUMPU CORNER: 15. Kirjoitus

 

Onko tässä vuoden kovin futisbiisi 2013?

RUMMUN JOULULAHJA YLEISÖLLE 2013:

Musiikkivideo: Rumpu on Sydämen asia!
Artisti: Juhis feat. Rumpu
Sanat: Juhis
Sovitus ja tausta: Joni Koskinen ja kumppanit
Video: koostettu viime kauden toiminnasta

Biisin ja videon myötä FC Peltirumpu haluaa kiittää yhteistyökumppaneita, kannatusjäseniä, vapaa-ehtoisia, pelaajia, Sydän lapsia ja aikuisia, vastustajia, tuomareita, kentänhoitajia ja kaikkia jalkapallosta ja yhteisötoiminnasta kiinnostuneita!

KIITOS JA HYVÄÄ JOULUA!

Videoon pääset tästä linkistä:

RUMPU ON SYDÄMEN ASIA- musiikkivideo

 

RUMPU-CORNER: 14. Kirjoitus

 

Tällä kertaa Rumpu-corner tarjoaa kauneutta ja äärimmäistä osaamista. Uusi Miss Peltirumpu on valittu monen vuoden tauon jälkeen. Edellinen kruunaus tapahtui vuonna 2008, joten valtakauden oli jo aika vaihtua. Miss Peltirumpu 2013 on pirteä pakkaus. Voit tutustua häneen paremmin alla olevan videon kautta. Kuka hän on? Mitä erityisosaamista häneltä löytyy? Oletko saattanut nähdä hänet televisiossa? Tsekkaa video ja ihastu. Toivottavasti törmäät Missiimme kesällä peleissä tai muissa Rummun tapahtumissa.

Get Flash to see this player.

RUMPU-CORNER: 13. Kirjoitus

 

Rummun ensimmäinen kausi Kolmosessa päättyi noin kuukausi sitten. Rumpu ei aivan saavuttanut tulostavoitettaan (6 parhaan joukkoon), mutta sarjapaikka säilyi kuitenkin melko kepeästi. Päävalmentaja Venäläinen on ehtinyt hengähtää ja summata kauden tapahtumat. Seuraavassa Joonan mietteitä kaudesta.

VIHREÄÄ JÄLKIPYYKKIÄ - YHTEENVETO KAUDESTA 2013

 

SE KOVIN tarjosi ensikertalaiselle FC Peltirummulle seuran kaikkien aikojen kovimmat urheilulliset haasteet. Sarja oli tasainen eikä yksikään joukkue ollut Rummulle ylivoimainen vastus etenkään pelillisesti, tulostaulu kertoi välillä karua kieltä ja sarjataulukko suorastaan brutaalia. Muista joukkueista jäivät mieleen erityisesti PEPO ja IPS, joiden pelitapa on ehtinyt kehittymään jo useamman vuoden ajan. Vierasottelu PEPO:a vastaan Kimpisen iltavalaistuksessa oli varmasti eräs kauden kohokohdista ja toimi eräänlaisena etappina Rummun pelitavan kehittämisessä.

FC Peltirummun vahvuus oli odotetusti kotikenttä. Lehtomäessä oli aina mahdollisuus pelata jalkapalloa – kenttä on riittävän tasainen ja riittävän kokoinen. Valtaosassa kotiotteluita Rumpu onnistui toteuttamaan pelitapaa vähintään kohtalaisesti ja parhaimmillaan pelaaminen oli äärimmäisen viihdyttävää, paikoin tehokastakin. Kotikentällä oli usein paikka ratkaista ottelu jo hyvissä ajoin. Avain oli usein jo lukossa, mutta suureksi harmiksi lukko ei oikein suostunut aukeamaan. Ottelut, ja jaksot otteluiden sisällä, joiden aikana pelin hallinta oli selvästi Rummulla, olivat erittäin opettavaisia ja pelaajat oppivat tekemään pelin kulkua edistäviä ratkaisuja. Yksilöiden tekemillä ratkaisuilla oli yleensä joku tarkoitus ja ne olivat perusteltuja. Moni joukkue joutui Lehtomäessä turvautumaan linja-autopuolustukseen, mutta kun takapenkillä on jo viisi riskiä miestä, ei rintaman murtaminen käy sormia napsauttamalla.

Miinuspuolelle löytyisi paljon kaikenlaista. Pelillisesti kaksi ongelmaa nousi ylitse muiden: 1) murtautuminen ja maalinteko 2) tason säilyttäminen 90 minuutin ajan. Molempien osalta törmätään samaan ongelmaan, FC Peltirummun joukkue ei harjoitellut riittävästi ollakseen huippujoukkue SIINÄ KOVIMMASSA. Läpi kauden harjoituksia oli kolmesti viikossa ja harjoitusaktiivisuus jäi kauas hyvästä (tai edes tyydyttävästä). Vaikka joukkueesta löytyi kovia nimiä, ei kaudella 2013 kukaan osoittanut olevansa harjoittelematta takuuvarma maalipyssy tai alituinen hyökkäyspelote tähän sarjaan. Toisaalta vain pieni osa pelaajista oli 90 minuutin kunnossa ja sitä mukaan, kun jalka alkoi vuorotellen eri pelaajilla painaa, mureni joukkueen pelitapa satunnaiseksi pyristelyksi.

FC Peltirumpu ei ole tavoitteelliselle nuorelle pelaajalle ensisijainen väylä matkalla Eurooppaan. Silti tavoitteena ja oikeastaan lupauksena oli, että aivan jokainen pelaaja Heikki Pulkkisesta lähtien kohtaa kauden aikana uusia asioita. Positiivinen peliasento, pallonhallinta-ajattelu ja oikean hyökkäysrytmin valitseminen ottavat aikaa, eikä tälläkään hetkellä Rummussa olla kuin opintoretken alkutaipaleella. Yksilötasolla otettiin kaikesta huolimatta hienoja harppauksia. Jukka Kujala hukkasi tammikuussa lähes pallon kuin pallon, mutta syyskuussa varmin tapa saada tilanteeseen paras mahdollinen ratkaisu, oli pelata jalkaan Kujalalle ja miettiä mihin seuraavaksi kannattaa liikkua. Matti Hermunen löysi aivan uuden kevään ja varmuuden pelaamiseen päästyään topparin tontilta vasemmaksi pakiksi. Hermusen itseluottamus ja sitä myötä pallolliset ratkaisut nousivat aivan uudelle tasolle.

Kauden jälkeen Rummun pelaajat saivat tehtäväkseen vastata kyselyyn, jossa arvioitiin valmennusta ja seurajohtoa. Vastausten yleinen sävy oli positiivinen, mutta onneksi myös kriittistä ajattelua löytyi. Parhaimmat arvosanat (asteikko 1-5) tulivat kysymyksistä:

  • Oman pelipaikkani ohjeistus oli selkeä eli tiesin kuinka toimia kentällä eri tilanteissa? -> 4,07
  • Kuinka sitoutunut olit joukkueen pelitapaan? -> 4,00
  • Oletko tyytyväinen seuran johtamiseen? -> 3,93

Eniten parantamista jäi treenien laatuun, jota heikensivät pelaajavalmentajan roolista suoriutuminen, alhainen harjoitusaktiivisuus ja se, että joukkueella oli vain yksi maalivahti. Kaikki eivät myöskään olleet tyytyväisiä valmennuksen toteuttamiseen tiimityönä, vaan toiveissa oli (ja on myös valmennustiimiläisillä) valmentaja, joka ei itse pelaa ja pystyy olemaan paikalla nykyistä enemmän.

Kauden 2013 valmennustiimi on ripustanut hokkarit naulaan, mutta tulevan kauden valmennus on jo hyvää vauhtia hahmottumassa. Kyseessä on 100% varmuudella entistä paikallisempi kokoonpano. Espoo hiljenee.

 

-Joona Venäläinen

RUMPU-CORNER 12. Kirjoitus

 

Rumpu-Cornerin ensimmäinen Look-alike- tarjotin saa nyt jatkoa. Keväällä julkaistu huippusuosittu huumoripläjäys kirvoitti kansaa äänestämään suosikkiaan. Sama on mahdollista myös nyt. Uudet kasvot ja uusi multimedia-formaatti paljastaa taas Rumpu-joukkueen yhteennäköisyyden maailmanluokan julkkikisiin. Tsekkaa Rumpu Look-alike: part 2, alla olevasta linkistä ja käy äänestämässä oma suosikkisi.

 

Get Flash to see this player.

Äänestä Look-alike suosikkiasi

Tällä hetkellä ei ole kyselyä käynnissä.

RUMPU-CORNER: 11. Kirjoitus

 

Rumpu- corner seikkailee nyt hetkisen euroopan huipputason pelaajan matkassa. Kovin kauas ei kuitenkaan tarvinut lähteä, sillä tämä maailmanluokan hyökkääjä piipahti Kymenlaaksossa. Rumpu oli mukana, kun Kymenlaakson Osuuspankki järjesti Teemu Pukin jalkapallokoulun Karhulassa ja Myllykoskella. Rummun pelaajat Niko Hänninen ja Petteri Mäkelä toimivat jalkapallokoulun ohjaajina yhdessä Teemu Pukin kanssa. Hänninen ja Mäkelä pääsivät paiskomaan myös läppää Teemun kanssa ja nyt onkin ainutlaatuinen tilaisuus perehtyä "El Pukin" kuulumisiin. Miten jalkapallokoulu sujui? Entä onko Pukki ikinä edes kuullut Peltirummusta? Mitä Suomen tähtihyökkääjä on touhunnut kesällä? Kuinka Hänninen ja Mäkelä pärjäsivät Teemua vastaan?  

Kolme Pukkia

KYMENLAAKSON OSUUSPANKIN TEEMU PUKKI- JALKAPALLOKOULU feat. RUMPU

 

Kymenlaakson Osuuspankki järjesti ainutlaatuisen mahdollisuuden 13-16- vuotiaille nuorille tutustua Teemu Pukkiin ja oppia häneltä futiksen hienoutta. Innokkaimmat futarin alut kokoontuivat torstaina 27.6. Karhulaan ja Myllykoskelle auringon paahtaessa täydellä teholla. Kahden tunnin mittaisessa jalkapallokoulussa ilmapiiri oli rento ja iloinen. Jalkapallokoulu sisälsi paljon Pukin erityisosaamista eli maalintekoa.

Jalkapallokoulu alkoi Pukin vetämällä alkulämmittelyllä, jossa keskityttiin pallonhallintaan ja tekniikkaan. Kenties tässä kohtaa nuoret oppivat Teemulta muutaman uuden kikan. Lämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin 1 v 1- tilanteissa puolustajan ohittamista. P. Mäkelä koki kenties uransa kohokohdan, kun hän malliharjoitteessa otti tyylikkäästi pallon pois Pukilta - Saksaan näytille?

Maalintekoharjoitteissa jalkapallokoululaiset saivat kisailla Pukkia vastaan ja muutamat nuoret jopa päihittivät hänet. Myös Hänninen näytti miten Rummussa tehdään maaleja ja taisikin käydä niin, että Hände mätti enemmän maaleja kuin itse "El Puki" - Rummun Ronaldo Eurooppaan?

Jalkapallokoululaiset pääsivät vielä testaamaan osaamistaan maalintekopeleissä Pukkia vastaan. Kuumasta säästä huolimatta peleissä oli erittäin vauhdikas meininki ja upeita maaleja tuli runsaasti.

Schalken hyökkääjä oli mielissään jalkapallokoulusta ja tyytyväinen, että pääsi itsekin koskemaan palloon.

- Oli oikein mukava tapahtuma, vaikka ei porukkaa hirveästi ollut mukana. Kaikki olivat mukana oikealla asenteella ja saatiin kiva tapahtuma järjestettyä. Lämmin sääkin hemmotteli meitä. Tuli myös otettua ensimmäiset tatsit palloon maajoukkuepelien jälkeen, kommentoi Pukki.

Harjoitteiden jälkeen koululaiset pääsivät esittämään vielä kysymyksiä Teemulle ja ottamaan valokuvia ja nimmareita. Mielenkiintoinen juttelu hetki Pukin kanssa kruunasi varmasti jalkapallokoululaisten päivän. Päivä oli hieno myös Hänniselle ja Mäkelälle, vaikkei kukaan nimmareita pyytänytkään. Ehkä sekin päivä vielä koittaa, sillä molemmat näyttivät pärjäävän maailmanluokan hyökkääjälle mainiosti. Ehkä he myöskin todistivat, että "vielä ei ole liian myöhäistä" ja "meillä kaikilla on vielä mahdollisuus". Vai onko sittenkään? No joka tapauksessa hauskaa oli ja tässä vielä hieman Pukin mietteitä Händen ja Peran piinapenkissä.

 

Millä tavalla Kaakon Kolmonen on tuttu ja oletko ehtinyt seuraamaan sitä?

- Jonkin verran tulee seurattua, koska kavereita pelaa sitä sarjaa. Ehdin käymään katsomassa PeKa-IPS pelin, jonka PeKa voitti 2-0. Pekassa pelaa hyvä kaverini, Ruuspa (Joonas Rosenblad), sekä Turusen veljeskatraasta, Tomas, kommentoi Pukki.

Peli oli oikein viihdyttävää seurattavaa, vaikka pelin tempo ei olekaan hirveän kovaa.

Onko FC Peltirumpu tuttu entuudestaan?

- Nimi on totta kai tuttu, mutta sen enempää ei ole joukkueesta tietoa. Kaverit ovat maininneet joukkueen, kun ovat jutelleet peleistään, kommentoi Pukki.

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi ensi kaudeksi?

- Ei ole vielä tullut oikein mietittyä tavoitteita ollenkaan. Katsellaan niitä sitten, kun palaan Saksaan, heittää Teemu rennosti.

Miten on kesäloma muuten sujunut?

- Aika pitkällä ladatessa akkuja pre-seasonia varten. Kotona tullut vietettyä aikaa perheen kanssa ja tietysti kavereita on tullut nähtyä. Pikku hiljaa pitäisi alkaa taas vetämään juoksulenkkejäkin, kertoo tähtihyökkääjämme.

Maistuuko saksalainen olut?

- En ole mikään suuri oluen ystävä, mutta joskus tulee nautittua Desperado –olutta, heittää Pukki naurahtaen.

 

Tsekkaa vielä alta Pukin pelaajakortti...

 

 

PELAAJAKORTTI

 

Nimi: Teemu Pukki

Syntymävuosi: 1990

Seura: FC Schalke 04

Suosikkipelaaja: Ronaldo (Brasilian)

Pahin vastustaja: Sergio Ramos

Lempiruoka: Hawaiji-pitsa pepperonilla

Lempijuoma: Cokis

Auto: Mersu

 

 

RUMPU-CORNER: 10. Kirjoitus

 

Rumpu-Cornerin syvimmät kulmaukset yltävät ympäri maailmaa. Tällä kertaa seikkailemme Amerikan Yhdysvalloissa. Niklas Kivinen on 22-vuotias futari, joka otti pari vuotta sitten ison harppauksen Atlantin yli ja aloitti opiskelut South-Carolinan yliopistossa. "Nikke" otti mukaan myös jalkapallon ja pelaakin nyt koulun joukkueessa. Niklas on monelle Rumpu-pelaajalle tuttumies, vaikkakin hän on saanut jalkapallo opit Mikkelissä. Seuraavassa haastattelussa selviääkin, mistä Nikke tuntee Rummun pelaajia. Lisäksi "pellavapää" kertoo perinteiset kuulumiset, bilepäivitykset ja miten hommat hoidetaan "uudella mantereella". Tutustu Niklaksen ainutlaatuiseen ja ei-eurooppalaiseen malliin edetä ammattilaisfutariksi. Wats up Nikke?

Niklas Kivinen - Futista, opiskelua ja bileitä Amerikassa

 

1. Kerro lyhyesti itsestäsi?

- Oon Niklas Kivinen. Olin mypan mukana 2,5 vuotta ennen kun tulin jenkkeihin. Ennen sitä pelasin mp:n junnuissa ja edustuksessa.

2. Missä olet saanut jalkapallo-oppisi Suomessa ja minkälainen linkki sinulla on Peltirumpuun?

- Mp:n junnuja siihen asti kun täytin 17 ja ennenkuin siirryin Mypaan. Tunnen monta Peltirummun nykyistä pelaajaa Mypan a-junnujen ja FC Kuusankosken kautta

3. Opiskelet nyt toista vuotta South-Carolinan yliopistossa ja pelaat fudista yliopiston Gamecocks- joukkueessa. Miksi halusit lähteä Ameriikkaan opiskelemaan ja pelaamaan?

- Mun kaveri kävi Pittsburgin yliopistoo ja kerto mulle miten jenkeissä voi yhdistää futiksen ja opiskelun, joten innostuin sillä istuimella ja halusin kokeilla jotain uutta.

4. Urheilu on linkitetty vahvasti opiskelun yhteyteen siellä päin maailmaan. Kerro hieman miten tämä yhtälä toimii ja minkälainen on normaali päivä/ viikko? Ja onko opintojen ja jalkapallon yhdistäminen ollut vaikeaa?

- Todellakin urheilu on yhdistetty koulun käyntiin, kaikkien urheilijoiden täytyy käydä tunneilla muuten tulee sanomista. Jos missaat enemmän kuin 4 luentoa, joudut missaamaan 10% kaudesta eli 2 peliä jaliskaudesta. Normi päivä ensimmäisenä vuotena oli koulu, treenit/peli, tutor/mentor (auttaa koulun käynnissä) tapaaminen ja kotiin eli vapaa-aikaa ei paljon ole, voisi sanoa että melkein ammattilaisurheilija elämää eletään ilman palkkaa.

5. Miten treenaaminen ja pelitapa eroaa suomalaisesta? Tai matkustaminen otteluihin?

- Pelitapa eroaa todella paljon eurooppalaisesta pelityylistä, kaikki pelaajat ovat iältään 18-23 vuotiaita ja pelitapa muutenkin on paljon suoraviivaisempaa. Monella joukkueella on hyvät kärjet joten he pelaavat todella suoraviivaisesti, mutta top-25 joukkueet pelaavat maata pitkin ja heillä on todella taitavia yksilöitä ja pelaavat todella hyvin pelaavaa jalkapalloa. Treenaaminen on kuin ammattilaisjoukkueessa, syksyllä kun ollaan seasonilla treenataan kerran päivässä plus pelit ja keväällä kun on off-season treenataan 3 kertaa viikossa 2 kertaa päivässä. Viime vuonna lennimme paljon vieras peleihin, 3 kertaa meillä oli käytössä oma kone joten tuntui kun olisimme olleet kuin Barcelona. Tänä vuonna pelimatkat oli lähempänä joten mentiin usein bussilla.
 

6. Kerro hieman kauden rakenteesta? Ilmeisesti teidän pelikausi on melko lyhyt?

- Meillä on 2 vko preseason ennen kautta elokuun alussa ja sen jälkeen alkaa kausi joka kestää marraskuuhun. NCAA tournamentti alkaa marraskuun alussa ja loppuu joulukuussa. Turnaus jossa selvitetään paras joukkue collegesta. Joten yleensä kausi kestää elokuusta marraskuuhun ellei tule menestystä.
 

7. Miten joukkueenne on menestynyt ja entä omat saavutukset?

- Viime vuonna voitimme oman conferenssin ja saimme siitä hyvästä mestaruus-sormukset. Pääsimme myös NCAA turnaukseen mutta hävisemme ensimmäisellä kierroksella. Tänä vuonna meillä oli parempi joukkue mutta pelasimme huonosti loppu kauden, joten tästä kaudesta ei ole paljon saavutuksia. Omat saavutukset ovat olleet yksi maali ja 3 syöttöä. Parantamisen varaa olisi mutta katsotaan ensi vuonna.
 

8. Jalkapallon taitaa olla Jenkeissä suosituin laji harrastajamäärissä mitattuna, mutta muilla mittareilla "soccer" jää pahasti jenkkifudiksen, koriksen ja baseballin jalkoihin. Miten teidän yliopistossa, oletteko te futarit aivan pohjasakkaa vai saatteko samanlaista huomiota ja kohtelua kuin "ykköslajien" edustajat?

- Joo todellakin pitää paikkaansa, meidän koulu tekee uutta nousua amerikkalaisen jalkapallon parissa ja on pärjännyt tosi hyvin! Tämän vuoden loppu ranking oli 9, eli todella hyvin. Peleissä käy yli 80,000 ja ennen kickoffia soi daruden sandstrom. Baseball joukkue voitti maan mestaruuden 2010 ja 2011. Soccer on aika pientä verrattuna noihin urheilulajeihin täällä, mutta kyllä me soccerin pelaajat saadaan myös huomiota. Esimerkiksi oltii tämän vuoden seksikkäin joukkue koko yliopistosta, joka oli hauska tunnustus, mutta kyllä sen huomaa että soccer on nousussa. ESPN jopa näytti Suomi-Espanja pelin livenä joka on todella harvinaista.
 

9. Naisfudis taitaa kuitenkin olla melko suosittua Yhdysvalloissa. Miten tämä näkyy arjessa tai mediassa? Entä oletko kiinnittänyt lähempää huomiota koulun tyttöjuokkueesseen? Onko sieltä pistänyt silmään mitkään erikoisominaisuukset?

- Naisfutis on melkein yhtä suosittua kuin miesten koska he ovat pärjänneet MM-kisoissa kuin olympialaisissakin. ESPN näyttää tasapuolisesti yhtä paljon miesten kuin naisten yliopisto pelejä TV:stä. Meillä on todella hyvä naisten joukkue, viime vuoden paras pelaaja oli todella lähellä siirtyä Suomeen, mutta hän menikin Islantiin ja on kuulemma pelannut todella hyvin.

10. Opiskeluun liitetään usein opiskelubileet ja meille suomalaisille on tuttuja ainakin bileet American Pie- elokuvista. Oletko ehtinyt pyörähtää pippaloissa? Onko bileet rankempia kuin Suomessa?

- Ensinnäkin voin sanoa että bileet eivät oo kuin American pie:sta. Paremmat kuin suomessa ja tottakai tulee vapaa-ajalla käytyä pippaloissa. Meillä on 5points, ns baarikatu johon monet menevät joten ei niin paljon ole bileitä niinkuin kaikissa elokuvissa. Meillä on Greek village(sorority/fraternity) opiskelijoita jotka bailaavat melkein kuin american pie elokuvissa mutta harvoin urheilijat osallistuvat niihin. He kyllä bilettävät 3-5 kertaa viikossa mutta urheilijan arki ei kestä sitä elämäntyyliä. Viime vuonna yksi tyttö pyysi mua deitikseen sorority theme partyyn(america theme) ja meno oli kyllä melkein kuin American pie leffasta mutta yleensä ei varsinkaa urheilijoille. Monet mun kavereista on kysynyt että onko college elämä kuin Blue Mountain State TV-ohjelmasta, mutta se ei todellakaan ole lähelläkään sitä.
 

11. Onko ilmoja pidellyt?

- On kyllä, ollaan etelässä, floridan osavaltion yläpuolella joten lämmin on, ei sada lunta. Elo-syyskuussa on 30-40 lämmintä joka todellakin vie mehut suomalaiselta treeneissä. Lämpimät kelit jatkuvat helmi-maaliskuussa.

12. Kerro sieltä jokin erikoinen kokemus fudikseen liittyen?

- Ensimmäisenä tulee mieleen eka vierasmatka omalla lentokoneella, ei tuu suomessa kyllä vastaan. Toinen kun alotin ekan kerran, juoksin varmaan enemmän ekalla puoliajalla ku suomessa koko pelissä. Myös pelaaminen parin kaverin kanssa jotka pelaavat MLS:ssä tällä hetkellä.
 

13. Minkälaisia tavoitteita sinulla on fudiksen suhteen?

- Tottakai MLS kiinnostaisi, Toni Ståhl ja Simo Valakari ainoita suomalaisia jotka ovat pelaannet siellä joten haluaisin olla kolmas suomalainen joka pelaa MLS:ssä. MLS on kehyttyvä sarja, johon tulee kokoajan entisiä euroopan huippuja. Soccer on nousussa jenkeissä ja haluaisin olla osa sitä ja pelata täällä. Oon todella tyytyväinen tulooni tänne, voin yhdistää opiskelun ja jalkapallon täyspainoisesti sekä pelaaminen ammattilaisena ei ole mahdottumuus.
 

RUMPU-CORNER: 9. Kirjoitus

 

Jalkapallo. Pelien peli. Pelien kuningas. Yhteinen kieli. Elämää suurempia tunteita. Ja kun kyse on elämää suuremmista tunteista, ei törmäyksiltäkään voida välttyä. Seuraavassa arvovaltainen valmentajalautakunta jakaa tuomionsa kahden eri tavalla ajattelevan futisihmisen (Juupas ja Eipäs) kiistoissa. Raatiin kuuluvat Henri Halonen (Vuoden juniorivalmentaja 2012), Toni Korkeakunnas (Vuoden liigavalmentaja 2012) sekä mustana hevosena Eero Pitkänen (Pelinjohtajana SM-mitaleja niin KPL:n kuin Puijon Pesiksenkin riveissä). Henkka ja Toke ovat kommentoineet jokaista kohtaa ja Eerolle on puolestaan heitetty kysymys niissä kohdissa, jotka eivät liity spesifisti futiksen taktiikkaan. Tosin Eeron tuntien hänellä olisi varmasti sanottavaa siihenkin...Juttusarjan aiheina ovat: Jalkapallon olemus, Road to glory, Syötä, Kultainen nuoruus, Valmentaja - uhka vai mahdollisuus, Kaakosta kajahtaa ja Suomifutis nousuun !

HUIPPUVALMENTAJAPANEELI OSA 2/2

 

KULTAINEN NUORUUS

VÄITE 1

Juupas: Jalkapallo tarjoaa lapselle kehittävän harrastuksen, jossa ruumiinkunnon lisäksi saa sosiaalisia taitoja.
Eipäs: Kehittävän? Pukukopissa puheenaiheita kaksi, joista kumpikaan ei liity jalkapalloon ja ryyppäämään oppii sosiaalisen paineen vuoksi viimeistään B-junnuissa…

Juupas: Jalkapallon hyödyt nuorelle ovat äärettömän isoja ja rahassa mittaamattomia. KJP:n C- ja B- juniorit saavat vuodessa 200 ohjattua tapahtumaa, 50 uutta ystävää, rautaisen fyysisen kunnon - fyysisen valmennuksen ammattilaiselta, ravintoneuvontaa, oppivat asettamaan tavoitteita yksilöinä ja joukkueena, oppivat työskentelemään tavoitteiden eteen, oppivat voittamaan ja häviämään + käsittelemään näitä tunnetiloja, oppivat työskentelemään ryhmässä erilaisten ihmisten kanssa, saavat ammattitaitoista jalkapallovalmennusta jne. Nämä kaikki ovat aika isoja arvoja elämää varten!

 

 

Juupas: Käyn edelleen pelailemassa lapsuuden pelikavereiden kanssa kerran viikossa…

 

 

 

 

 

Niin Eero, teillähän opitaan kaiken lisäksi käyttämään kättä pidempää?

Henkalta aika tyhjentävä vastaus!

VÄITE 2

Juupas: Nuori ja nälkäinen pelaaja, jolla on vielä parhaat vuodet edessäpäin.
Eipäs: Ei kiitos. Vanha ja janoinen mieluummin. Tasaiset pelit ratkotaan ennen kaikkea korvien välissä ja siinä taas kokemus ratkaisee. Eikä unohtaa sovi psyykkauksen ja ensivaikutelman tärkeyttä. Hyvä esimerkki nähtiin Hyypiä-areenalla, jossa Jippo karjui Susien hännät jalkojen väliin ekan minuutin aikana ja sen jälkeen ei kummempia jippoja tarvittukaan.

Juupas: Nälkäinen ja motivoitunut pelaaja on ensisijaisesti paras.Iällä ei ole väliä, jos pelaaja sitoutuu joukkueen toimintaan ja kehittymiseen. Tärkeintä on se, että joukkueella on yhteinen "juttu", johon kaikki sitoutuvat. "Iltalöysi"- pelaajien valmentaminen ei ole kuitenkaan oma juttuni. Valmennan mielelläni pelaajia, jotka pystyvät harjoittelemaan ja pelaamaan 8 ? 9 tapahtumaa viikossa.

 

 

 

Eipäs…Juupas: Riippuu mitä tavoitellaan ja mitkä ovat resurssit…kokenut ja motivoitunut pelaaja joukkueessa on painonsa arvoinen kultaa…Tuomas Aho on loistava esimerkki tällaisesta, mutta totta kai nuoria ja nälkäisiä pelaajia on hienoa valmentaa…sopiva balanssi kokemusta ja nuoruutta tekee joukkueesta erinomaisen.

 

 

 


Eero, siirryit junioreiden valmentajaksi. Kyllästyitkö vanhoihin jääriin?

Vain motivaatiolla ja taidoilla on merkitystä. Vanha ei liene synonyymi jäärälle eikä innostunut nuorelle. Jos minulla olisi vapaa mahdollisuus valita, niin totta kai valmentaisin enemmin nykyisiä huippuja kuin tulevia. Se on itse asiassa monella tavalla selkeämpää ja helpompaa. Esim. 2009 KPL:n hopeajoukkue oli tosi kokenut ja mahtava – ja auttoi minua vaikeilla hetkillä! Mutta älköön kukaan nyt vetäkö johtopäätöstä, että valmentaminen huipputasolla lajissa kuin lajissa on mielestäni helppoa!

Nuorten kanssa toimimisessa on toki omat riemunsa ja haasteensa. Kehitystä tapahtuu koko ajan ja se on tietysti palkitsevaa!

VÄITE 3

Juupas: Juniorin kannattaa antaa tehdä lajivalinta myöhään, sillä eri lajit tukevat toisiaan.
Eipäs: Kauniisti sanottu ja äiditkin tykkää. Huipulle ei tosin voi maailman suurimmassa lajissa tuota tietä päästä.

Eipäs: Jalkapallo on laji, joka vaatii aikaista erikoistumista. Pallo on otettava hallintaan ennen 12- ikävuotta. Jalkapallon rinnalla voi ja pitää pelata/kokeilla eri urheilumuotoja, mutta absoluuttinen huippu vaatii älyttömiä tuntimääriä pallon kanssa. Tästä esimerkiksi huippu- urheilun muutosryhmä oli täysin pihalla. Heidän mukaansa lajivalinta pitäisi tehdä 15-ikävuoden tienoilla, tämä on ainakin jalkapallossa täyttä puppua. On vaikea kuvitella, että Messistä olisi tullut parempi jalkapalloilija, jos hän olisi pelannut talvella jääkiekkoa! 30 tuntia viikossa kokonaisliikuntaa, josta jalkapalloa 15 - 20 tuntia, loput 10 - 15 tuntia monipuolisesti erilaisia pallopelejä ja liikuntamuotoja. Siitä on huippujalkapalloilijat tehty!

 

 

Eipäs: Samaa mieltä kuin Henkka…mutta toisaalta ajan salliessa ei muista lajeista nuorempana haittaa ole.

 

 

 


Eero, minkä ikäisenä KPL:ssä lajivalinta on tehtävä?

KPL:ssä ei ole linjausta, jonka mukaan lajivalinta on tehtävä jossain iässä. Jos olisin yksinvaltias, antaisin lasten harrastaa ja kokeilla alakouluissa useita lajeja, yläkoulussa jo yhtä lajia vähän enempi tosissaan ja akatemiavaiheeseen selkeä painotus eli valinta. Itse en allekirjoita Henkan väitettä noin aikaisesta valinnasta, toki tämä lausunto jalkapalloa tuntematta.

Lisäksi pitäisi vielä määritellä termit ”valinta”, ”harrastaminen” ja ”monipuolisuus”. Nykyään tuntuu, että esim. harrastaminen/liikkuminen on vain seurassa tapahtuvaa. Kun omat lapset haluavat uimaan, niin en soita uimaseuraan, että koska saadaan tulla. Sama koskee jalkapallon potkimista tai hiihtoa! Lisäksi monipuolisuus mielletään usein monien lajien harrastamiseksi, mikä on väärin!

Niin kuin Henkka totesi, on liikunnan kokonaismäärä ja monipuolisuus tärkeää, eikä siihen aina tarvita seuroja! Omatoiminen harjoittelu on monesti tehokkaampaa. Käykää vaikka katsomassa lasten harjoituksia! Kellottakaa liikkumisen kokonaisaika, laskekaa toistojen määrä ja miettikää, kannattiko ajaa puoli tuntia suuntaansa tätä varten vai olisiko saman saanut tehtyä takapihalla! Tai jos lapset saisivat pelata kavereiden kanssa tossupalloa liukkaalla tiellä, niin tarvitsisiko seisoa yhteisharjoituksissa tasapainolaudan päällä, jotta tasapaino ja proprioseptiikka kehittyisi. Ja kehittyykö se niillä määrillä?

Valmentajalehdessä oli muuten äskettäin referaatti suuresta tutkimuksesta, joka tuki suuren kokonaismäärän ja eri lajien polkua (verrattiin toki vain motorisia perustaitoja, ei huipuksi kehittymistä).

Yleisesti ottaen tähän huipuksi kehittymiseen toteaisin, että onneksi Roomaan vie monta tietä… Messistä ei olisi tullut parempaa futaria lätkää pelaamalla, mutta monista on tullut kovia lätkän pelaajia jalkapallotaustasta huolimatta.

VÄITE 4

Juupas: Jokainen pelaaja kehittyy omaan tahtiinsa eikä ketään pitäisi liian pian tuomita.
Eipäs: Kuusitoistavuotiaista näkee kenestä jotain tulee ja kenestä ei. Ja jos joku kaivaa ne iänikuiset Beckhamin ja Roberto Carloksen, niin minä kaivan tuhat päinvastaista esimerkkiä.

Juupas: 10- vuotiaasta pelaajasta ei voi sanoa, onko pelaajalla mahdollisuus huipulle. Kaikilla 10-vuotiailla pelaajilla ei ole mahdollisuuksia huipulle. - Kari Uusikylä, lahjakkuustutkija.

 

 

 

 

 

Juupas: Itse olen vastannut useamman vuoden piirijoukkueikäisten valinnoista ja valmennuksesta Uudenmaan piirissä…ennustaminen on vaikeaa, mutta tuossa iässä voi jo joistakin sanoa melkoisella varmuudella tulevan pelimiehiä…mutta aina löytyy myös myöhemmin kehittyviä pelaajia kuten esim. Toni Lindberg…

 

 

 

Eero, olet valmentanut Suomen top5-pelaajia. Nousivatko he edariin ennen täysi-ikäisyyttä?

Osa nousi, osa ei. Kyllä se vaan on niin, että monet huippupesäpallistit ovat olleet huippuja omissa ikäluokissaan ja saaneet pelata ikäluokkansa muita huippuja ja vanhempien ikäluokkien huippuja vastaan.

 

VALMENTAJA - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

VÄITE 5

Juupas:
Siellä on vaarallinen ja nälkänen jengi vastassa. Ihan turha kenenkään lähtee takki auki tai muuten noutaja tulee. Alku erityisesti tarkasti, ettei jouduta takaa-ajoasemiin. Se on nimittäin rutinoitunut jengi, joka osaa kyllä pitää johtoasemansa.
Eipäs: No justiinsa! Tolla psyykkauksella ollaan taatusti useamman maalin verran takaa-ajoasemissa jo ennen puoliaikaa. Lehdistölle voikin sitten pelin jälkeen valitella helppoja virheitä. Siis pelaajien virheitä.

 

?..? Jalkapallo on peli, johon valmistaudutaan viikon aikana. Pelipäivä on pelaajien päivä, jolloin kaikki pitää olla jo selvää ja pelaajille tulee antaa mahdollisuus keskittyä peliin. Kaikki yleismaailmalliset jargonit tulisi jättää pois, vaan konkretisoida asioita tarkemmin. "Alku tarkasti", mitä se tarkoittaa maalivahdin ratkaisuille? Miten laitapuolustaja toimii? Miten pelataan maalipotkut? Mihin heitetään sivurajat? jne. "Alku tarkasti" perustuu tilastoihin, ensimmäisen 15 minuutin aikana juostaan jalkapallossa kaikkein eniten. Tällöin vastustajan prässi on kaikkein kovin ja tilaa kentällä kaikkein vähiten. Tällöin meillä tulee olla yhteisiä sopimuksia miten erilaiset tilanteet pelataan, ei tarvita mitään "apinanraivoa" - mantroja.

 

 

Juupas…eipäs: Henkan vastaus on tyhjentävä…

 

 

 

 

 

Eero, olet käyttänyt valmennuksessa apuna Pasi Koivusta (henkinen valmentaja). Koetko, että pelaajat hyötyivät tästä ja jos niin miten?

Koivunen tosiaan vieraili sekä Kuopiossa että Kouvolassa. Molemmat projektit jäivät vähän kesken, mutta tiedän, että nykyäänkin jotkut pelaajat käyttävät hänen juttujaan hyväksi. Uskallan väittää, että ainakin pesiksessä ollaan henkisen valmennuksen apukeinojen kanssa vielä alkutaipaleella.

 

VÄITE 6

Juupas: Nykyään koutsin tulee olla yhteistyökykyinen, helposti lähestyttävä ja keskusteleva.
Eipäs: Kun laitetaan parikymmentä haisevaa futaajaa kasaan, on
armeijameininki valitettavasti ainoa keino pitää homma kasassa. Liekoski kokeili Mypassa muuta ja seuraukset muistetaan.

Juupas: Valmentajien profiili on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Maailma ja ihmiset muuttuvat. Ne keinot mitkä ennen toimivat, eivät toimi enää. Hannu Patronen sanoi hyvin mennessään Helsingborgiin, että suurin muutos treeneissä oli pelaajien äänen nouseminen ja valmentajien hiljeneminen. Auktoriteetti syntyy osaamisesta ja laadukkaasta päivittäisestä työstä. Pelaajat aistivat onko valmentaja valmistautunut ja osaako valmentaja asiansa. Jalkapallo on kuitenkin peli, jossa toiminta harjoituskentällä siirtyy aina pelikentälle. Vaatimustaso on oltava korkealla kaikessa tekemisessä. Jokainen valmentaja valmentaa omalla tavallaan ja persoonallaan. Pitää olla rehellinen itselle ja tehtävä työtä omalla tavallaan.

 

 

Juupas: Valmentaja ei voi olla kuin oma itsensä…   

 

 

 

 


Eero, aloitit aikuisten pelinjohtajana vain 25-vuotiaana. Mistä auktoriteetti? Samoin kiinnostaisi kuulla, miten käsitellä isoja egoja, joita KPL:ssäkin on totuttu näkemään.

Joo nuorena tuli aloitettua, kun ei pelaajaksi ollut…

Ahkera työnteko, kova vaatimustaso, pelaajista välittäminen ja ammattitieto (eli tieto esim. fysiologiasta, oppimisesta ja lajin tekniikoista) on ainakin löydyttävä. Samaan toivomuspussiin pannaan vielä korrekti luonne, keskustelevan ilmapiirin luonti ja sitoutuneisuus, siis samalla kun ihan vaan on oma itsensä! Näistähän hyvä koutsi on tehty. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksei nämä voi olla ketä tahansa. Että pitääkö niiden muka olla ammattilaisia ja pitääkö niille vielä maksaa kulukorvauksiakin, saati palkkaa…

Isojen egojen käsitteleminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin esim. lehdistö haluaa siitä tehdä.

 

VÄITE 7

Juupas: Seuralla on oltava selkeä "pelikirja", jota lähdetään toteuttamaan johdonmukaisesti jo junioreissa.
Eipäs: Haetaan valmentajaa vetämään seuramme edustusjoukkuetta. Tehtävässäsi pääset toimimaan johtokunnan marionettina . Saat esittää toiveesi tötsien väreistä. Ps. Jaoston pj:n lempiväri on sininen.

Juupas: Seuralla on oltava selkeä imago ja pelitapa. Se, että Suomessa edellinen valmentaja peluuttaa "pitkää palloa" ja seuraava "tikatakaa", kertoo enemmän siitä, että seurojen sisältötoiminta on täysin
retuperällä. Jokaisessa itseään kunnioittavassa seurassa tulisi olla pelikirja, joka asettaa isot raamit joukkueiden pelaamiselle, niin junioreissa kuin aikuisissa. Job Dragtsma sanoi eräässä haastattelussa, että ei ole ensimmäisen vuoden jälkeen jaksanut katsella muiden joukkueiden pelejä, koska joukkueilla ei ole mitään selkeää ja tunnistettavaa pelitapaa. Tämä on aika surullista. On aika masentavaa seurata Suomen isoimpia junioriseuroja, joissa jokainen ikäryhmä pelaa eri tavalla. Tämä kertoo aika paljon suomalaisesta jalkapallosta.   


 

Eipäs…juupas: Pelaajamateriaali määrittelee pelitavan…

 

 

 

 


Eero, taas pahoitteluni kysymyksen tasosta, mutta onko pesiksessä eri pelityylejä?


Syytä onkin pahoitella. Vastaan: on!

KAAKOSTA KAJAHTAA

 

VÄITE 8


Juupas: Seurayhteistyö on keinomme kilpailla suurempia asutuskeskuksia vastaan.
Eipäs: Seurayhteistyö on keinomme tappaa tunne futiksesta. Vuosi 2003: Fc Kuusankoski B - Mypa B
Vuosi 2013: KJP B Kilpa - KJP B Haaste Vuosi 2023: FC Kaakkois-Suomi B Kilpa - FC Kaakkois-Suomi B Haaste. Ainoa hyötyjä hommassa on verkkarit toimittava urheiluliike. Niin ja KooKoo?

 

Juupas: Tilanne on itse asiassa aika karu. Vaikka yhdistämme kaikki pelaajat ja seurat Kouvolan alueella, niin emme pelaa SM- sarjassa B- junioreissa tai pääse säännöllisesti C-junioreiden SM- turnaukseen. Ilman yhdistymistä olisimme valovuoden päässä. Nyt roikumme jollain tapaa kilpailussa mukana. Positiivista on ollut, että esim. 96- 98- syntyneistä meillä on neljä pelaajaa maajoukkueessa/lähellä maajoukkuetta. Ilman KJP:a tämä olisi jäänyt toteutumatta. Jos vertailuna käytetään esim. 90-  95-  syntyneiden aikaväliä, niin muutos parempaan on selkeä. Positiivista on myös se, että olemme kyenneet vastaamaan pelaajien lopettamisiin, eli dropout- ilmiöön. Syksyllä KJP: n C-junioreissa aloitti 49 pelaajaa, joista 45 on vielä mukana. Puhutaan kuitenkin erittäin hankalasta vuodesta, jolloin pelaaja täyttää 15- vuotta ja menee rippikouluun.

 

Juupas: Yhteistyö on ainoa tapa pärjätä valtakunnallisesti kehittäen pelaajia ja toimintaa…

 

 

 

 


Eero, mitä ajattelet aiheesta näin pesiksen näkökulmasta? Entä Kouvolan kärkiseurat- hanke (Mypa, KooKoo, Kouvot, KPL)? Sanahelinää vai oikeaa yhteistyötä?


Yhteistyökuvioita mietitään meilläkin vuosittain, koska farmisopimuksen myötä pelaajien lainaaminen puolin ja toisin on helpompaa ja halvempaa.

Meille on tullut viime vuosina (lähinnä akatemian) ansiosta muutamia nuoria muualta. Edustusjoukkueen rakentuminen on sitten asia erikseen. A-poikien 2011 Suomen mestareista on jo moni debytoinut Superissakin. Ensi kaudella on mahd., että avausyhdeksikössä on jopa 4 tällaista pelaajaa. Se on aika hyvin! Kouvolan kärkiseurat- hanke ei hirveästi näy näin valmentajatasolla. Ehkä enemmän tuolla hallinnon ja taustojen puolella?

 

VÄITE 9

Juupas: Kaakon kolmonen kilpailee tiukasti Suomen kovatasoisimman kolmosen tittelistä.
Eipäs: Kilpaillahan aina voi ja tiukastikin yritellä. Totuus on kuitenkin se, että suvereenisti sarjaa hallinneet ovat yleensä palanneet heti yhden vuoden jälkeen takaisin kolmoseen (Kajo, Pepo, Sudet…). Tämä sopii jotenkin huonosti ”sen kovimman kolmosen” brändiin…

 

Juupas: Minusta tärkeämpää on se, että kolmosen yleinen urheilullisuus on parantunut huomattavasti. A-juniorisarjojen yleinen alasajo on siirtänyt paljon A-juniori-ikäisiä pelaajia kolmoseen. Tämä on erittäin positiivinen suuntaus. Kolmosessa matkat ovat lyhyitä ja pelaajat pääsevät miesten peleihin kiinni.
 

 

 

 

???: En osaa verrata Kaakon kolmosen tasoa muihin…Yleisesti ottaen kokemukseni Kolmosesta on, että tasoerot ja motivaatiot vaihtelevat joukkueiden välillä suuresti.

 

 

 

 


Eero, scouttaatteko alempien sarjatasojen pelaajia?

Kaakon kulmalla on vähän heikko tilanne pesisseurojen suhteen, joten merta edemmäs on joskus lähdettävä. Alasarjoja toki seurataan ja olemme kiinnostuneita kovaan harjoitteluun ja tavoitteisiin valmiina olevista nuorista. Urheiluakatemian rooli on tässä iso. Samoin armeijan suorittaminen on Kouvolasta käsin helpompaa kuin monelta muulta paikkakunnalta. Vielä kun saatais yliopisto…

VÄITE 10

Juupas: Kotikentän siirto Ydin-Kouvolaan on Mypan ainoa mahdollisuus pitkällä tähtäimellä.
Eipäs: Kotikentän siirto Ydin-Kouvolaan on Mypalle itsemurha. Mypa=Mypa-perhe=myllykoskelainen talkooporukka, jonka yhteishenki nousee ylpeydestä kotikylää eli Myllykoskea kohtaan.

 

Eipäs: Tämän asian suhteen olen kääntänyt takkiani useaan otteeseen. Tällä hetkellä en lähtisi tekemään muuttoa, vaan Myllykoskella on huippuolosuhteet, joissa kannattaa pelata. Mikäli Kouvolan kaupunki rakentaa jäähallin viereen uuden stadionin, niin silloin asiaa kannattaisi harkita ja tehdä Saviniemestä harjoittelukeskus.

 

 

 

 

???: En voi ymmärtää että 14 kilometriä on niin pitkä matka etteikö voisi tulla katsomaan suomalaista huippujalkapalloa Myllykoskelle..? Muuten Henkka puhuu asiaa…

 

 

 

 


Eero, kotikenttänne on aivan ydinkeskustassa. Oletteko tehneet yleisötutkimusta siitä, mistäpäin otteluihinne tullaan ts. hyödyttekö sijainnistanne?

En ainakaan muista tällaista tutkimusta tehdyn. Mutta esim. Itä-Lännen järjestelyistä hyödyttiin siinä, että hotelleista ja rautatieasemalta on kävelymatka.

VÄITE 11

Juupas: Mypan mahdollisuus nostaa yleisömääriään on oman seudun pelaajissa, ottelutapahtuman kehittämisessä ja tietysti siinä, että peli on viihdyttävää.
Eipäs: Kun Mypa nousi 90-luvun alussa Veikkausliigaan, oli se seudulle uusi ja kova juttu. Yhtäkkiä meidän pieni kylä isojen joukossa ja päälle vielä se, että koko ajan kaadettiin näitä isoja. Ja huiput Littiä myöten halusivat mukaan buumiin. Tätä Asterixista lainattua ihmettä saapuivat katsomaan urheilu- anteeksi menestyshullut suomalaiset vähän Myllykosken taajaman ulkopuoleltakin. Nyky-Mypan ongelma on sellainen, jolle se ei valitettavasti voi mitään. Muuta kuin menemällä taas piiloon ykköseen pariksikymmeneksi vuodeksi. Alhaiset katsojaluvut eivät ole häpeä upealle seuralle, joka olisi tilanne huomioiden pitänyt palkita tämän vuoden Urheilugaalassa useammallakin pystillä. Eivätkä ne ole häpeä 5000 hengen taajamalle. Häpeä ne ovat sille enemmistölle kymenlaaksolaisia pelaajia, jotka pitävät itseään jalkapalloilijoina mutta ylpeilevät sillä, etteivät muista milloin olisivat viimeksi olleet Mypan pelissä.
 

Juupas: Näkisin, että koko Kouvolan jalkapallossa on tällä hetkellä hyvä tekemisen meininki. KJP:n myötä on vahva usko siihen, että jatkossa saamme nuorista entistä parempia pelaajia. MYPA:lla on erinomainen vaihe menossa ja valmennuskaksikko Korkeakunnas/Vento on tehnyt huipputyötä muun valmennustiimin ohella. Sudet nousi 2. divisioonaan ja Sudet2 pelaa kolmosta nuorella ryhmällä. Nuoret pelaajamme saavat nauttia Lindbergin ja Lindströmin asiantuntemuksesta matkalla isompiin valoihin. Lisäksi alueelta löytyy erittäin laadukkaita ryhmiä, joissa pelaajien on hyvä jatkaa jalkapalloa, mikäli "keskitie" ei tunnu omalta.
 

 

 

Juupas: Paikallisuus on tärkeää. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat valitettavasti enemmän menestys- kuin urheiluhulluja…

 

 

 

 

Eero, KPL:n paras buumi näyttää vähän menneen ohi. Mistä ainekset seuraavaan?

Jos buumilla tarkoitetaan vain ja ainoastaan edustusjoukkueen menestystä eli pelaamista mitaleista (niin kuin sinä tietenkin tarkoitat), niin omien nuorten kasvattaminen + muutama täsmähankinta mahdollistavat tämän lähivuosinakin.

Jos taas buumilla tarkoitetaan jotain kokonaisvaltaisempaa asiaa niin en näkisi ”buumin olevan ohi”. Tekemistä ja kehittämistä seuroissa riittää aina, oli buumia tai ei…

SUOMIFUTIS NOUSUUN

 

VÄITE 12

Juupas: Alajassa Palloliitto sai vahvan johtajan, jolla on vielä pelaajataustakin.
Eipäs: Niin, nyt on meilläkin oma Kummola, jolle ei kelpaa kuin itse valitsemansa ala(ja)iset. Ensin pois Lipponen, Jakosen on jo käsketty etsiä uusi työpaikka ja Paatelaisen pelastaisi vain lopputurnauspaikka,
joka on utopiaa.

Eipäs: Enemmän kuin ihmiset, niin harmittaa se, että valittiin strategia jota lähdettiin seuraamaan, mutta nyt ollaan taas laittamassa kaikki uusiksi. Meidän näkövinkkelistä Palloliitto teki monia erinomaisia uudistuksia, kuten aluevalmentajien palkkaus ja B:n talvi- SM. Näistä hyvin toimineeseen talvi-SM:aan piti jo tehdä muutoksia jostain käsittämättömästä syystä. Toivon todella, että aluevalmennukseen ei kosketa.

 

 

 

 

???  Aika näyttää…Alaja on intohimoinen ja kokenut futismies…

 

 

 

 

 

Eero, teillä väki on lähtenyt johdosta tylsistyttyään hommaan nopeasti. Mikä on hyvän lajijohtajan tärkein ominaisuus? Bisnesosaaminen, lajintuntemus vaiko pitkäjänteisyys?

Eiköhän tuota kaikkea tarvita. Nykyisessä taloustilanteessa varmaan bisnesmaailman tuntemus korostuu. Yleensäkin meidän lajiliitosta puuttuu valmennukseen keskittyviä posteja.

VÄITE 13

Juupas: Tasainen sarja kehittää Veikkausliigapelaajia ja kiitos kovan keskinäisen kilpailun on todennäköistä, että pian saamme taas joukkueen Mestareiden liigaan.
Eipäs: Ainoa mahdollisuus saada täältä joukkue Eurooppaan on ns. Rosenborg-malli, jossa kaikki munat laitetaan samaan HJK-koriin.

 

Eipäs: Katseet muualle maailmaan? muutama kova joukkue ja muut kasvattaa pelaajia, näin se menee lähes kaikissa sarjoissa.

 

 

 

 

 

Eipäs: Komppaan Henkkaa…

 

 

 

 

 


Eero, uhkaako kahden ylivoima kääntyä pesistä vastaan?


En usko. Jos tarkoitat Sotkamoa ja Vimpeliä, niin molemmat ovat tehneet pitkään järkevää työtä terveellä pohjalla. Hatun nostot heille!

VÄITE 14

Juupas: Suomessakin tulisi siirtyä eurooppalaiseen pelirytmiin, jossa kausi käynnistyy syksyllä.
Eipäs: Jos tuota mieltä olisi kadunmies, niin nauraisin vain makeasti hauskalle vitsille. Mutta kun tuota mieltä on Pöllöliiton uusi puheenjohtaja, niin naurun sijaan astuukin pelko. Vielä kun Kanerva, Malinen ja kumppanit komppaavat, niin kohta sitä löytää itsensä fanikatsomosta. Muita katsomonosia kun ei vaksit jaksa turhaan kolata.
 

Eipäs: Aloittaisin kauden maaliskuun alussa jolloin yksi kierros Veikkausliigaa pelattaisiin rouheilla ja halleissa. Toukokuussa olisi tauko, jonka jälkeen siirryttäisiin hyväkuntoisille nurmille. Kauden lopetus lokakuussa.

 

 

 

 

 

Eipäs: Olen jo pitkään puhunut pidemmän kauden puolesta…kilpailukauden tulisi kestää lähemmäs 8 kuukautta, nykyisen 6,5 kk:n sijaan…Henkka puhuu jälleen asiaa…

 

 

 

 

Eero, miksi pesiskausi kestää mestarillakin vain neljä kuukautta? Vai ovatko kaikki pelinjohtajat luokanopettajia?

Pesistä ei voi pelata valaistuksessa eikä kylmässä. Kaikki pelinjohtajat eivät ole luokanopettajia.

VÄITE 15

Juupas: Suomen ilmaston vuoksi tulisi futisväen ajaa yhtenä rintamana keinonurmien rakentamista.

Eipäs: Meillä alkaa olla jo lähellä tilanne, jossa pinnoitteenvaihtobuumin vuoksi juniorimylly tuottaa pelaajan, jolla on kokemusta luonnonnurmesta vain vieraspelien ansiosta. Tavoitteena kuitenkin osalla junioreista on Eurooppa, jossa lajia pelataan...luonnonnurmella. Ja turha kehua keinonurmia, sillä ongelmaksi muodostuu nimenomaan niiden hyvyys.

Juupas: Lähtökohta on selkeä:

1. Tasainen ja laadukas nurmi
2. Laadukas tekonurmi
3. Kulunut tekonurmi
4. Huono nurmi

Mikäli emme kykene takaamaan tasaisia ja laadukkaita nurmia, on meidän edettävä vauhdilla tekonurmien maailmaan entistä voimakkaammin. Esimerkiksi Myllykosken uusi rouhe on sitä tasoa, että kukaan ei varmaankaan kaipaa vanhaa ja kulunutta nurmea, jossa ensimmäiset viisi kierrosta oli pakko lyödä palloa taivaalle. Näiden viiden ensimmäisen kierroksen aikana ihmiset kävivät toteamassa, että "on tämä aikamoista potkupalloa.." Laadukkaat rouhealustat ovat muuttaneet juniorijalkapallon tasoa merkittävästi kohti taito-ja älyjalkapalloa. Lämmitettävät kumirouheet, laadukkaat stadionit(lämmitys katsomoon) ja liigakausi alkamaan maaliskuun alusta.. kiitos!

 

Juupas: Hyvät olosuhteet ovat elintärkeitä kilpailussa muiden kanssa…

 

 

 

 

Eero, vieläkö reeneissä ja otteluun valmistumisessa täytyy ottaa huomioon tulevan vastustajan kotikentän pinnoite (tyyliin nouseeko pomppu vai ei?) ?

Tekonurmet ovat superissa pakollisia ja siksi kaikki pelialustat ovat hyvin samanlaisia. Vimpelissä juuri ennen kautta asennettu tekonurmi oli alkuun pehmeä, mutta vain alkuun, Enemmän mietitään varsinaisen pelialueen ulkopuolisia ”rakenteita” läpilyöntien varalta.

VÄITE 16

Juupas: Suomen arvokisapaikka on koko ajan lähempänä ja jopa todennäköistä 10 vuoden sisällä.
Eipäs: Niin, kyllähän joukkueemme suurimpia tähtiä voi jokainen nähdä jo tällä hetkellä Euroopan suurimmilla areenoilla. Erityisesti kannattaa tarkkailla katsomonosia B ja C. Suomen maajoukkue palkittava
vuoden suojatyöpaikkana!
 

Juupas: Suomi tulee menemään kisoihin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin suomalaisen jalkapallon kannalta tärkein muutos tehdään Sami Hyypiä- akatemiassa. Tämän työn tulokset tulevat olemaan merkittäviä.
 

 

 

 

 

Juupas: Uskon kisapaikkaan!!

 

 

 

 

 

 

Juupas: Minäkin uskon ja toivon!

Tuohon onkin oikein hyvä lopettaa! Ikimuistoista futis- ja pesiskautta ja värikkäitä katsomokeskusteluja kaikille sekä onnittelut 10-vuotiaalle FC Peltirummulle!

Terveisin

Petrus Lyyra

ps. Ja kiitos vielä vastaajakolmikolle! Itse opin juttua tehdessä ainakin kolme asiaa: 1. Vuoden juniorivalmentajapalkinto ei tullut pelkästä suuresta futissydämestä vaan yhtä lailla suurista futisaivoista. 2. Samoin tajuan nyt Token kanssa yhteistyötä tehtyäni, ettei  Mypa-talon uutta ilmapiiriä turhaan hehkuteta. 3. Vaikka futisihmisten kanssa onkin aina mukava rupatella, on lajirajat ylittävä keskustelu ehkä vielä antoisampaa.

 

 

HUIPPUVALMENTAJAPANEELI OSA 1/2

 

JALKAPALLON OLEMUS

VÄITE 1

Juupas: Futiksen maailmanlaajuinen suosio perustuu siihen, että se on monitahoinen ja avaamaton pelien kuningas, vihreän veran shakkia. Tätä todistaa sekin, ettei laji ole lyönyt läpi jenkeissä.
Eipäs: Futiksen maailmanlaajuinen suosio perustuu sen äärettömään yksinkertaisuuteen.

 

Juupas: Mielestäni jalkapallon suosio perustuu ennen kaikkea pelin sisältöön. Jalkapallon pelaajamäärä ja kentän koko tekevät siitä erittäin monipuolisen ja haastavan pelin. Kentän koko tekee pelistä taktisesti erittäin haastavan, kun sitä verrataan moneen muuhun pallopeliin. Pelaajien määrä ja pelaajien sijoittaminen suhteessa kenttään, tekevät jalkapallosta erittäin monipuolisen ja taktisesti haastavan pelin. Lisäksi se, että jalkapalloa hallitaan jaloilla, tekee pelistä erittäin vaikean. Jalkapallon kuninkuusasemaa puoltaa myös
pelin jatkuvuus. Pelin aikana ei ole käytettävissä aikalisiä tms., tämä vaikeuttaa huomattavasti valmentajan toimintaa. Jalkapallo on peli, johon on valmistauduttava erityisen huolellisesti. Pelin aikana suunnan
muuttaminen on huomattavasti hankalampaa verrattuna muihin pallopeleihin. Pelin sisältö ja sen vaikeus tekevät jalkapallosta pelien kuninkaan.

Juupas: komppaan Henkkaa…

 

 

 

 

 

No Eero, mikä pesisihmisen näkökulmasta on naapurilajissa se jokin, joka valta-aseman selittää? 

Jos nyt pesikseen vertaa, niin totta kai maailman laajuisena ja harrastettuna lajina kerää esim. isommat junnumäärät Suomessa. Helppo aloittaa ja kokeilla pihoilla, vaikka tietenkin on huipputasolla äärimmäisen vaikea peli.


 

VÄITE 2

Juupas: Jalkapallo on ennen kaikkea tekniikkalaji.
Eipäs: No noinhan sitä kuuluu sanoa...Oikeasti kyseessä on juoksulaji. 90 minuutin rääkki paljastaa voittajan, eli juoksuvoimaisemman joukkueen.

Juupas: Jalkapallo on ensisijaisesti taitolaji. Hyvän ja huonon pelaajan erottaa ensisijaisesti pallokosketuksen pehmeydestä tai sen puutteesta. Nykyjalkapallossa ei huipulle ole mitään asiaa ilman pelitaitoa. Taito on myös hankalin asia oppia ja mikäli palloa ei ole kesyttänyt nuoruudessa, ei myöhemmin ole mitään tehtävissä. Tässä
kohtaa on hyvä muistuttaa, että pallon pitäminen niskan takana ja pelitaito ovat kaksi eri asiaa. Pelaajien taidon ja fyysisten ominaisuuksien kehittyessä, on jalkapallosta tullut ja tulossa erittäin nopea suunnanmuutospeli. Nykyjalkapalloa ei kykene pelaamaan ilman peli- ja perustaitoa.

 

 

Juupas: Ensijaisesti nimenomaan taitolaji kuten Henkka toteaa. Jalkapallo on myös fyysisesti haastava laji. Vaatii kestävyttä, nopeutta, räjähtävyyttä, kehonhallintaa jne…heikkoudet määrittelevät millä tasolla pelaaja kykenee vahvuuksiaan käyttämään.

 

 

 

 

Eero, milloin viimeksi bongasit superpesisjoukkueen, joka hävisi huonomman kunnon vuoksi?

En koskaan. Pesiksessä olennaista on tietenkin nopeus ja ennen kaikkea nopeuskestävyys. Puhtaan nopeuden heikko harjoitettavuus (solujakauma, perintötekijät), epätäydellinen palautuminen pesillä (10-90sek.) ja pelin pitkä kesto (2-3h) asettavat harjoittelulle omat haasteensa. Eli kansan kielellä ”kovassa kunnossa” on myös oltava.

Jos taas ajatellaan taito vs. fysiikka, on pesis kuten kaikki palloilulajit varmasti enemmän taitolaji. Ja nimenomaan tuo Henkan mainitsema pelitaito on ratkaisevaa. Esim. joukkueen nopein juoksija ei välttämättä ole läheskään paras etenijä. Lisäksi henkinen kantti ja kyky onnistua/nauttia tiukoista paikoista on olennaista.

VÄITE 3

Juupas: Futis on parasta paikan päällä.
Eipäs: Futis on parasta sohvatyynyn päällä. Hidastukset, lämpö, halpuus. Ja tylsän pelin voi vaihtaa parempaan napin painalluksella.

Juupas: Kokeilla ja nähdä itse elämää vai katsoa telkkarista/netistä? Jokainen voi rakentaa itse elämänsä haluamallaan tavalla?

               

 

 

 

 

Juupas: Väsynyt slogan, mutta niin totta…

VÄITE 4

Juupas: Jalkapallon olemus on muuttunut vuosikymmenten aikana niin paljon, että on vaikea tehdä vertailuja esim. Messin ja Pelen välillä.
Eipäs: Häh? Pele on menestyneempi ja Messi puolestaan 10 kertaa parempi (=taitavampi, nopeampi, kestävämpi...) Nämä 60-70-luvun parhaat olisivat pärjänneet sillä osaamistasollaan nykyfutiksessa korkeintaan kakkosessa.

Eipäs: Pelaajia pystyy ilman muuta vertailemaan vuosikymmenten välillä, mutta onhan se kohtuullisen haastavaa. Perussääntönä on, että hyvä pelaaja pärjää missä ja milloin tahansa. Paolo Maldini pärjäsi kolmella eri vuosikymmenellä, vaikka peli ympärillä muuttui rajusti. Pele olisi aivan varmasti huippu vielä tänä päivänä.

 

 

 

 

Juupas: Eri aikakausien pelaajia on täysin turha verrata keskenään, tosin illanistujaisiin sopivaa viihdettä…Mutta kuten Henkka totesi hyvät pärjää aina.

 

 

 

 

Eero, Näin lajia tuntematta on sellainen olo, että pesis on muuttunut lajina futista vähemmän. Harhaluuloa vai ei?

En osaa verrata futiksen ja pesiksen muutoseroa. Mutta! Pesis on muuttunut 20 vuodessa ihan hirveästi. Ensinnäkin sääntöjä on muutettu paljon (jaksopeli, rajat, välistä jättö). Toiseksi kimmoisat, epätasaiset hiekkakentät ovat vaihtuneet tekonurmiksi. Tämä on helpottanut erityisesti ulkopeliä. Katsoin vähän aikaa sitten KPL:n peliä vuodelta -89. Taukohaastattelussa pelinjohtaja kertoi, että ”taktiikkana on lyödä maapalloja, koska kakkospuolella kenttä on ihan perunapeltoa”. Eipä kauan mennyt, niin jo oli virhepomppu polttajan naamassa…  Kolmanneksi pelaajat ovat nopeampia ja vahvempia, mikä näkyy kaikissa suorituksissa. Neljänneksi teknologian kehitys mahdollistaa oman pelin kehittämisen ja vastustajan tarkkailun ihan eri tavalla.

VÄITE 5

Juupas: Ykkösurheilulajin velvollisuus on hyödyntää modernia teknologiaa tuomareiden apuna.

Eipäs: Lampardin maali hylätään aiheetta ja koko maailma puhuu futiksesta seuraavana päivänä työpaikoilla. Entä oliko vuoden 1966 epäselvä maali futikselle huonoa vai hyvää pr:ää? Oikeuden aina voittaessa jää häviäjän rooli väkisin jalkapallolle. Kiistelkää siis paitsioista vielä kun voitte!

Juupas: Moderni teknologia on ilman muuta mahdollisuus eikä uhka. Lajiromantikoille muistutus siitä, että jalkapallossa yksi maali voi tarkoittaa potkuja työstä valmentajalle/pelaajille tai hyllytystä tuomarille. Silloin, kun puhutaan ihmisten elannosta ja elämästä, ei voida leikkiä asialla johon meillä on ratkaisu olemassa. Videoita
käytetään euro-koripallossa, jääkiekossa jne. Miksi emme käyttäisi videoita myös jalkapallossa?

 

 

 

Juupas: Teknologia käyttöön..!

 

 

 

 

 

Eero, onko lajissanne edes keskusteltu teknologian käyttöönotosta? Pesätuomarihan näkee jokaisen tilanteen ainakin toisen pelinjohtajan mielestä väärin. Syöttötuomarin sokeudesta puhumattakaan…

Onhan jo nyt muutamia tilanteita katsottu nauhalta, kun tv-kamerat ovat sattuneet paikalle. Syötön korkeutta on joskus kokeiltu maalikameran avulla. Mutta varsinaista liittojohtoista kehitystyötä ei ole. En ole oikein varma, että haluanko edes ”videotuomioita” käyttöön. Menetetäänkö jotain urheilulle olennaista niillä?

ROAD TO GLORY

VÄITE 6

Juupas: Futiksessa paremmin organisoitu ja johdettu joukkue voittaa.
Eipäs: Kyseessä on pelaajien peli, joten paremmin ostettu joukkue voittaa. Ja aina kun aloituspilli viheltää, kaikki valmentajan hienot ohjeet unohtuvat ja etenkin parempaa joukkuetta vastaan pelatessa kyse on selviytymisestä.

 

Juupas: Futiksessa paremmin organisoitu ja valmennettu joukkue voittaa pitkässä juoksussa aina, jos pelaajamateriaalit ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. Paremmin valmennettu joukkue voittaa monesti myös altavastaajana. Jalkapallo on peli, jossa yksilö tarvitsee onnistuakseen vahvaa itseluottamusta. Hyvä valmennus ja harjoittelu luovat pohjan pelaajan itseluottamukselle. Pelitapa ja yhdessä sovitut asiat puolestaan tarjoavat turvaverkon, johon pelaaja pystyy nojaamaan pelissä. Esim. hyökkäämisen suurin etu syntyy siitä, että hyökkäävä joukkue/pelaaja tietää mitä olemme/olen tekemässä. Luovuus syntyy siitä, että yksilö valitsee tilanteen kannalta parhaan ratkaisun. Parhaana esimerkkinä tästä on Barcelonan pelaaminen, joka on erittäin automatisoitunutta ja kontrolloitua. Cesc Fabregas totesi hyvin siirtyessään Arsenalista Barcelonaan, että aiemmin sain juoksennella missä tahansa, mutta Barcelonan pelitavassa pyörin lähinnä jaloissa?

 

Juupas: Itse uskon vahvasti siihen, että heikommallakin hyvin organisoidulla joukkueella on mahdollisuuksia ylivertaista vastustajaa vastaan kuten esim. ESP-FIN 1-1…henki voittaa materian…

 

 

 

Eero, vaikuttaa siltä että pelinjohtajan rooli on itse pelitapahtumassakin suuri. Selittyykö Sotkamon menestys enemmän pelaajamateriaalilla vai parhaimmalla ”kuskilla”? Äläkä vastaa, että molemmilla, vaikka se totuus olisikin…

No kun on pakko vastata, että molemmilla. Joukkue ei voita mestaruutta huonolla materiaalilla. Ei koskaan eikä missään lajissa! Ei sellaista valmentajavelhoa ole missään lajissa. Yksittäiset ottelut ovat tietysti asia erikseen. Ja tuskin joukkue pärjää huonolla valmistautumisellakaan eli huonolla valmennuksella. Uskoisin muiden lajien valmentajia mitenkään väheksymättä, että palloilulajeista juuri pesiksen ottelutapahtumassa on pelinjohtajalla muita lajeja/valmentajia enemmän vaikutusta. Olen monesti sanonut, että pesiksen ottelutapahtumassa on valmentaja ”lähempänä” pelaajaa kuin muissa lajeissa. Vertailukohde on henk.koht. koriksesta, jossa olen toiminut valmentajana. Futista en tunne niin hyvin.

VÄITE 7

Juupas: Harjoittelukaudella hiotaan hyökkäyskuviot kuntoon, sillä onhan futis maalintekopeli.
Eipäs: Maalintekopeli kylläkin, mutta valmentajan anti on lähinnä puolustuspelille. Hyökkäyspelissä kyse on pelaajien älystä, luovuudesta ja kyvystä reagoida nopeasti eteen tulevassa tilanteessa. Niihin koutsin on vaikea vaikuttaa toisin kuin puolustuskuriin ja -muotoon.

 

Juupas: Maalinteko on pitkälti luonnekysymys. Maalin tekemistä voiharjoitella teknisesti paljonkin, mutta maalintekijän vaistoa on mahdoton kehittää. Mallintekijäksi synnytään ja kasvetaan. Oleellinen kysymys onkin, kannustaako ympäristömme kasvamaan maalintekijäksi? Suomessa, kun juniori tekee paljon maaleja, valmentaja saattaa hyvin istuttaa pelaajan seuraavaan peliin puolustajaksi, jotta myös puolustustaidot kehittyvät? Suomalainen kulttuuri ei muutenkaan kannusta erottumaan muista, vaan kasvatamme nöyriä työläisiä. Maalintekijät ovat kuitenkin usein erittäin itsetietoisia ja omaavat usein myös ison egon. Osaammeko Suomessa valmentaa/käsitellä tällaisia pelaajia? Hyökkäyspelaamista ja murtautumista harjoitellaan Suomessa aivan liian vähän ja toisaalta meidän valmentajien osaaminen juuri tällä alueella on hyvin heikkoa. Riittääkö meidän valmentajien osaaminen opettamaan murtautumista keskeltä, vai pelataanko pallo edelleen kulmalipulle ja ?sieltä sitten keskityksiä??

Juupas:
Tottakai hyökkäyspelikin pitää organisoida ja luoda malleja, mutta pitää muistaa antaa myös tilaa luovuudelle ja yksilöiden loistokkuudelle!

VÄITE 8

Juupas: Menestys rakentuu aina toimivalle puolustuspelille.
Eipäs: Samalla logiikalla menestyksekäs kalareissu rakentuu sille, että keskitytään estämään vieheiden tippuminen laidan yli. Futiksen keksineet irtopäitä potkineet kiinalaiset kääntyisivät haudoissaan kuullessaan nykykoutsien puheita. Tulokseen 5-3 päättynyt otteluhan on tunnetusti valmentajien painajainen. Ja nolla-nollan jälkeen molemmat kehuvat tyytyväisinä oman ja vastustajan puolustuspelin tiiviyttä. Koutsi on ihmistyyppi joka lähtee hääyön viettoon välttelemään sukupuolitautia!

 

Eipäs: Jalkapallon kasvanut pelinopeus on muuttanut peliä isosti. Nykyjalkapallossa hyökkäämistä ja puolustamista ei voi erottaa toisistaan. Hyökätessä on oltava valmiina puolustamaan ja uudelleen hyökkäämään. Puolustettaessa on oltava valmis hyökkäämään ja uudelleen puolustamaan. Kuitenkin kaikkein tärkein nykyjalkapallon menestyviä joukkueita yhdistävä tekijä on tilastollisesti pallonhallinta ja etenkin syöttömäärät. Hallitsemalla palloa joukkue kykenee määrittämään pelin nopeutta. Syöttelemällä palloa kontrolloidusti joukkueena, pystymme määrittelemään missä menetämme pallon ja miten olemme tuolloin ryhmittyneenä, jotta voimme riistää pallon uudestaan. Jalkapallo on peli, jota pitää ajatella kokonaisuutena. Pitäessämme palloa me todellisuudessa kykenemme myös lepäämään ja puolustamaan samalla. Pallon syöttely puolustuslinjassa pelaajalta toiselle ei ole pallonhallintaa, vaan pallon siirtelyä. Tämä on hyvä muistaa, kun mietimme mitä pallonhallinta oikeasti on?

Juupas…Eipäs: On totta, että organisoimalla puolustuspelin on helpompi päästä nopeasti hyviin yksittäisiin tuloksiin. Pitemmässä juoksussa hyökkäyspelinkin on toimittava..Pelaajien on oltava pallollisesti rohkeita, jotta tämä voisi toteutua. Olen samaa mieltä Henkan kanssa, että puolustamista ja hyökkäämistä ei nykyjalkapallossa voi kokonaan erottaa toisistaan…mitä korkeammalla tasolla pelataan, sitä suurempi merkitys on suunnanmuutoksilla…tutkimusten mukaan jopa 46% maaleista huipulla tehdään suunnanmuutoksista.

 

 

Eero, puolustaminen taitaa teidänkin lajissanne olla hyökkäystä helpompaa? Nautitko enemmän onnistuneen ”sumputuksen” katsomisesta vai  juoksujuhlan seuraamisesta?

Kyllähän puolustuspeli on korostunut varmaan kaikissa lajeissa. ”Sisäpelillä voitetaan otteluita ja ulkopelillä mestaruuksia” sanottiin joskus. Ulkopelissä pääsee ehkä helpommin määräämään pelin tahtia. Voit pelata nopeaa, jäädyttää tempon, taktisilla pudotuksilla ja takapaloilla ottaa hallinnan.

Faktaa varmaan on, että ”hurlumhei” – ajat ovat palloilussa ohi, ainakin toistaiseksi…

VÄITE 9

Juupas: Vain virheiden kautta voi oppia. Ylipäänsä epäonnistumisista on turha pelaajaa muistuttaa. Hän kyllä tietää itsekin mokanneensa.
Eipäs: Virhe ei nyt vain ole ok! Vaatimustasoa esim. Veikkausliigajengin harjoituksissa tulisi nostaa huomattavasti. Mixun tultua Tepsiin oli pelaajien mukaan suurin muutos se, miten virheen jälkeen toimittiin. Pelkkä onnistumisista kehuminen sopii päiväkodin askarteluhetkeen muttei ammattilaistouhuun, jossa yritetään kiriä pois eroa muihin maihin. Virheitä tulee pakosti aivan huipputasollakin, mutta kyse onkin ennen kaikkea siitä, miten niihin suhtaudutaan.

 

Eipäs: Mikäli virhe aiheutuu siitä, että pelaajan ajatus ei ole ollut hyvä, on tämä myös pelaajalle kerrottava. Mikäli pelaajan ajatus on hyvä, mutta suoritus epäonnistuu, ei ole tarvetta tästä muistuttaa. Rohkeuden puuttumisen aiheuttamat virheet eivät ole ikinä hyväksyttäviä. Yhteisesti sovittujen asioiden tahallinen tekemättä jättäminen ei myöskään ole ikinä hyväksyttävää. Valmentajan on aina pohdittava mistä epäonnistuminen aiheutui? Kukaan ei vedä tahallaan palloa avopaikasta yli tai hutia alimmaisena, ei näistä asioista tarvitse pelaajaa muistuttaa. Toisaalta kerrommeko me valmentajat miten pelaajan pitäisi pelata erilaiset tilanteet? Johtuuko virhe siitä, että kukaan ei ole kertonut pelaajalle millaisessa asennossa pelaajan tulisi olla missäkin tilanteessa? Onko virhe todella virhe vai huonoa valmentamista? Toisaalta, kuinka paljon virheistä syntyy silloin, kun hallitsemme peliä ja olemme parempia? Paine ja väsymys aiheuttavat virheitä. Vaatimustaso ja pelaajien motivaatio syntyvät ensisijaisesti valmentajista ja siitä ympäristöstä, jonka seura ja valmennusryhmä luovat päivittäiselle toiminnalle. Motivoitunut pelaaja uskaltaa yrittää ja "tehdä virheitä".

 

Eipäs…juupas: Virheitä pitää voida tehdä matkan varrella kehittyäkseen ja kokeillakseen rajojaan. Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajaa siinä, ettei hän toista virheitään.

Samojen virheiden toistaminen on joko tyhmyyttä tai laiskuutta. Siitäkin olen samaa mieltä, että vaatimustaso harjoituksissa on kaiken kehittymisen a ja o. Virheitä tulee, mutta ne on käsiteltävä oikein.

 

 

 

Eero, miten parannat lautaskammoisen lukkarin?

Jos tuon tietäisin, en ajaisi päivittäin Saviniemeen…

 

VÄITE 10

Juupas: Kotiyleisö on se yhdestoista kenttäpelaaja.
Eipäs: Yhdestoista kenttäpelaaja vastustajalle. Kotona pelaajat jännittävät enemmän ja osa saattaa mennä epäonnistumisen myötä ihan kunnolla lukkoon. Varsinkin kun suomiyleisö tulee paikalle vain saadakseen päivitellä huonoja suorituksia. Vieraissa pelataan rennosti ja tehdään kiusaa kotijoukkueelle.

 

Juupas: Mielestäni kotiedun suurin tekijä on se, että pelitapahtumassa
tai siihen valmistautumisessa ei tapahdu yllätyksiä. Eli kun pelaaja
valmistautuu kotipeliin, on optimaalisen tilan löytäminen helpompaa.
Vieraspeleissä on aina muuttujia ja matkustuksen tuomaa väsymystä tai
häiriötekijöitä. Joukkueiden ollessa tasavahvoja paremmin
valmistautunut joukkue usein voittaa. 

 

 

 

Juupas: Kotiyleisön tuki on ehdottoman tärkeää. Viime kaudella MYPA oli vahva juuri kotonaan. Kotiyleisön tuki oli tärkeä osa menestystämme.

 

 

 

 

Eero, onko niin, että kotona ehti mutta vieraissa olisi palanut?

Ei! Henkka vastasi aika hyvin kysymykseen kotipelin eduista.

 


 

VÄITE 11

Juupas: Ja jokainen muistaa venytellä hyvin!
Eipäs: Ja jokainen muistaa, ettei venyttelyn hyötyjä ole tieteellisesti todistettu. Haitallisuuden sen sijaan on Jari Vanhala todistanut empiirisesti jo 90-luvulla teoksessaan Maaliruiskusta kuivuneeksi pensseliksi. Venyttelyn suurin anti on tuoda pelaajat kivaan läpänheittopiiriin ja nostaa täten joukkuehenkeä.

 

Eipäs: Venyttelystä ei ole hyötyä, jos se toteutetaan kuten usein on tapana? Kannustaisin pelaajia aktivoiviin alkulämmittelyihin, joissa venytykset korvataan lihasten aktivoinnilla ja liikkuvuutta parantavilla liikkeillä. Venyttelyssä olisi syytä päästä syvävenyttelyyn/pilates-tyyppiseen harjoitteluun. "Perinteisestä" venyttelystä ei liiemmin ole hyötyä.

 

 

 

 

Juupas: Termi venyttely on hieman vanhahko. Mutta kyllä keho pitää lämmitellä ja jäähdytellä. Meillä puhutaan tässä yhteydessä myöskin liikkuvuuden ja kehonhallinnan kehittämisestä.

 

 

 

 

Eero, ei kai kunnon mörssärin kuulukaan olla notkea? Kuinka uskottava Paavo Lipponenkaan olisi notkeana….

Kiva Petrus, että yrität tuoda esille pesiksen urheilullisen puolen. Tervetuloa kokeilemaan esim. KPL:n mörssäreiden kanssa voiman, nopeuden ja liikkuvuuden kolmiottelua!

Kuten arvon vastaajatoverit kertoivat, on venyttely jo terminä vanhahko. ”Uusista verryttelyistä” on olemassa paljon tietoa ja käsitykseni mukaan niitä toteutetaan Suomessa hyvin. Lienevätkö saaneet jo liikaakin huomiota verrattuna esim. pelaamisen opettamiseen?

SYÖTÄ!

VÄITE 12

Juupas: Pallo on aina miestä nopeampi.
Eipäs: Okei okei. Ei syöttelyssä mitään vikaa ole, onhan se oleellisin osa tätä joukkuepeliä. Mutta ongelma on se, että syöttämisestä on tullut itseisarvo. Tulisi nähdä, että A) Jokainen syöttö on riski ;). Ainakin Suomen tasolla. Pahimpia ovat hyökkäyskuviot, jotka vaativat monia peräkkäisiä onnistuneita syöttöjä ja haltuunottoja. Jos jokaisen syötön ja haltuunoton onnistumisen todennäköisyydeksi lasketaan vaikkapa 80%, niin tuollaisen viiden syötön hyökkäyskuvion onnistumisen todennäköisyys on vähän yli 10% eli samaa luokkaa kuin topparin kokeilut 30 metristä. 90 prossallakin vain 35. Homma toimiii nätisti ilman vastustajaa reeneissä ja sielläkin vain jos reenin alkupuolella (niin ja pleikalla toki). Johan sen Kari Ukkonenkin aikoinaan totesi: "Varmin keino siirtää palloa 10 metriä on kuljetus". B) Monesti syöttö on pelkkää vastuunpakoilua. Sen sijaan, että lähdettäisiin haastamaan pakkia, syötetään pallo lähimmälle omalle ja toivotaan, että tämä keksisi jotain tai hoitaisi mokaamisen. Ja vastuuta on helppo paeta, koska koutsille on tärkeintä, ettei tule pahoja vastahyökkäyksiä.

 

Juupas: Jokainen pelitilanne on erilainen ja ratkaisuun vaikuttaa lukematon määrä asioita. Tärkeintä on oppia ajattelemaan ja tekemään oikeita valintoja, joihin vaikuttavat yksilötekniset/joukkuetaktiset ja pelissä tilannetta edeltäneet tapahtumat. Kuten jo aiemmin mainitsin, nykyjalkapallossa pelaaja käyttää keskimäärin 1-2 kosketusta kerrallaan ja esim. edellisissä EM-kilpailuissa kymmenen parasta joukkuetta syöttivät palloa yli 500 kertaa/peli. Voittava nykyjalkapallo perustuu pallolliseen pelaamiseen.

 

 

 

Juupas: Samaa mieltä kuin Henkka…hyvän pelikäsityksen omaavat tekevät oikean ratkaisun syöttämisen tai oman ratkaisun (kuljetus / laukaus) välillä…

 

VÄITE 13

Juupas: Pidetään pallo maassa ja syötöt lyhyinä!
Eipäs: Ihan hyvä ohje, mutta vain jos sen pääsee lausumaan espanjaksi. Barcahypetys on vienyt mukanaan ihan fiksutkin koutsit. Ei syöttämisessä sinänsä ole mitään vikaa, mutta tässä parempi ohje meille: Palloa luukulle ja runnotaan sisään tai sitten haetaan targettia pitkällä. Ainoa tie meidän geeniperimällä on Norjan tie, joka muuten piti hiihtomaan Fifa-rankingissa vuosia top kympissä. Rest my case?

 

Juupas: Erilaiset pelitilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Pitkä syöttö on eri asia, kun pitkä pallo. Perusteltu pitkä syöttö on aina hyvä valinta. Kuitenkin pitkä syöttö on huomattavasti vaikeampi, kuin lyhyt syöttö. Tällöin todennäköisyys harhasyöttöön kasvaa. Pitkän syötön aikana emme myöskään joukkueena ehdi välttämättä ryhmittymään kentällä tasapainoon, joka aiheuttaa pelin sisällä ongelmia. Se, että ”huonompi” joukkue ei uskaltaisi pelata maata pitkin, on käsittämätön harha. Päinvastoin, mitä enemmän olet altavastaajana materiaalin osalta, sitä enemmän sinun on kyettävä hallitsemaan pelivälinettä, muuten häviät varmasti. Hyvänä esimerkkinä tästä käy esimerkiksi Swansea, joka rajallisesta materiaalista huolimatta pelaa jopa ”ylirohkeaa” jalkapalloa. Joukkueen menestys perustuu nimenomaan pelitapaan ja siihen, että jokainen pelaaja on tähän sitoutunut.

 

Juupas: Henkan viimeinen lause kiteyttää asian…Joukkueen menestys perustuu omaan pelitapaan ja sitoutumiseen…

 

VÄITE 14

Juupas: Keep it simple! Jätä ne kikkailut kotiin! Luovu! Luovu! LUOVU! Avustava, vaihdetaan seuraavasta?
Eipäs: On se kumma kun ei Suomesta tule taitavia yksilöitä, jotka ratkaisisivat tiukat pelit yksilösuorituksillaan. Drop outin syitä pohdittaessa vinkkejä voisi kysyä vaikka lumilautailijoilta.

 

Eipäs: Ajattele! Ajattele! Ajattele! Onko edessäsi tilaa? Onko edessäsi yksi vai kaksi vastustajaa? Missä päin kenttää olen? Paljon pelitilanne on? Mitä pelissä on tapahtunut viimeisen vartin aikana? ?. aina kun pelaajan ratkaisu perustuu ajatteluun, niin meidän valmentajien tulee kyetä elämään ratkaisun kanssa.

 

 

 

 

Eipäs: Pelaajia on rohkaistava ylittämään rajojaan…muuten jälleen Henkan linjoilla…

 

 

 

 

Eero, onko pesiksessä tilaa itsensä toteuttamiselle ja luovuudelle vai tuleeko homman mennä sovittujen juttujen mukaan?

Joukkueilla on tietenkin tapa pelata tai niin kuin studiossa hienosti sanotaan  pelikirja. Minusta ne ovat yhteinen tapa ajatella pelaamisesta tai tylymmin joukkueen säännöt. Ne joko jättävät vapauksia tai eivät. Useimmiten kyllä! Itse rohkaisen nuoria epäonnistumaan joskus. Jos et esim. kärky ikinä liikaa, voitko tietää, voiko pidemmälle mennä? Joskus on ollut miesten Superin porukan kanssa jopa tavoite, että pelissä pitää tulla kärkkymispaloja! Rohkeutta pitää olla, ettei pelaa pientä tappiota (kuten KPL:n ex-huoltaja korttipöydässä). Lyöntiratkaisut jäävät usein pelaajien omille harteille. Kun he tietävät, miten joukkue pelistä ajattelee, jää lopulta ”oikeita” ratkaisuja valittavaksi muutama.

No niin, jatketaanpas tästä noin viikon kuluttua juttusarjan osalla 2. Silloin aiheina: Kultainen nuoruus, Valmentaja- uhka vai mahdollisuus? Kaakosta kajahtaa sekä Suomifutis nousuun.

Terveisin

Petrus Lyyra

 

 

RUMPU-CORNER: 8. Kirjoitus

 

Nyt ei ole kyseessä sketsihahmo-kilpailu, mutta silti "aivan mielenvikaista läppändeerosta". Rumpu-corner tarjoilee nyt erittäin herkullisen huumoripläjäyksen, jossa pääosassa ovat Rummun pelaajat. Rummun Look-Alike- tarjottimelta voit huomata, että seurassa onkin mukana mm. maailmanluokan näyttelijöitä, futistähtiä ja eläinmaailman kuninkaita. 

Tsekkaa hulvaton Look-Alike- tarjotin ja äänestä oma suosikkisi. 15.2. tarkastellaan, kuka "hahmoista" on saanut eniten ääniä. Äänestyslaatikko löytyy jutun lopusta.   

Gennaro Gattuso, italialainen jalkapalloilija
Marko Åhman, Rumpu- hyökkääjä
Lionel Messi, FC Barcelona
Toni Marttila, FC Peltirumpu
Viidakon kuningas, leijona
Juha-Matti Mäkelä, Rummun maalivahti
Arsenio Hall, amerikkalainen näyttelijä
Gerbaw Byman, FC Peltirumpu
Federico Fellini, italialainen elokuvaohjaaja
Esa Åkerblom, Rummun koutsi 2007-2012
Stuart Baxter, skotlantilainen valmentaja
Jussi Mäkelä, FC Peltirumpu
Tapio Suominen, urheilutoimittaja
Heikki Pulkkinen, Rummun keskikenttäpelaaja
Yläosaton komea miesmalli
Jani Suuronen, FC Peltirumpu

Äänesta paras? (äänestys aikaa 15.2. asti)

Tällä hetkellä ei ole kyselyä käynnissä.

Jani Suuronen

RUMPU-CORNER: 7. kirjoitus

 

Lähivuosien runkopelaaja Jani Suuronen on jo usean kauden jälkeen miettinyt omaa jatkoaan pelaajana. Kokenut ja fyysisesti timanttinen ikitaistelija on paininut pienten loukkaantumisten ja motivaation kanssa, mutta nyt Jani on saanut tehtyä oman päätöksen jalkapallon pelaamisen suhteen. Seuraavassa Cornerin kirjoituksessa "Jammu" paljastaa jatkaakohan hän Peltirummussa ja pohtii lisäksi Rummun olemassa olon syvintä olemusta ja "menestyksen salaisuutta".   

KESTÄVÄÄ MUOVIA

 

Ihan alkuun hattu ylös edellisen kirjoituksen kirjoittajalle Petrus ”Pehtu” Lyyralle. Miehelle, joka tuli, näki ja koki lähes kaiken futiskentillä. Ja osasi vielä lopettaa. Vai osasiko? Aika näyttää. Itse katson tässä kirjoituksessa asiaa hieman eri perspektiivistä.

64 46 7 11 261-99 145. Siinä tilasto, joka pyörii ajatuksissani sohvan pohjalla tätä kirjoittaessani. Samalla päässäni pyörii toinen ajatus siitä, etten tule ihan lähipäivinä kokemaan minkäänlaista liikunnan iloa. Raju bakteeritulehdus otti niskalenkin. Se saa liikuntaan addiktoituneen ihmisen turhankin helposti muistojen kiihdytysradalle. Ja kuinka ollakaan; samaan aikaan seuralta kajahtaa polttava kysymys aikeistani jatkaa tulevana kautena Rummun riveissä. Epäreilu tilanne. No jatkanko? Se tarkoittaisi vuosi lisää toistuvia treenejä, viikonloppupelejä, nilkkojen teippailua, pitkiä pelimatkoja ja vieläpä astetta vauhdikkaammassa sarjassa.  Sarjassa, johon minun piti lopettaa futis neljä vuotta sitten hienojen Purha-vuosien jälkeen. Mutta mitä vielä…

Satuttiin nimittäin paiskimaan yhtä aikaa töitä Mäkelän Petterin eli Peran kanssa MYPA:ssa vuosina 2009-2010. Yhteisten työprojektien lomassa siipensä jo kerran vihreälle veralle laskeneelle kehäraakille löytyi uusi seura. Ja koska silloisen työnantajan rosteri oli sen verran laadukas, ettei sinne olisi ainakaan avaukseen mahtunut, oli iskettävä Rummun tarjoukseen kiinni. Pelkona oli myös takaraivossa siintävä ajatus yksinäisestä miehestä lenkkipolkuja nielemässä, Queenin Show must go on -kappaleen soidessa kuulokkeissa.

Mihin oikein lähdinkään mukaan? Muoviseuraan, joka pelaa kotipelinsä keinonurmella. Alustalla, jonka ei pitänyt sopia nilkoilleni. Muita riittäviä tekosyitä ei kuitenkaan noussut esiin, joten sopimus syntyi Rummun kanssa kaudelle 2010 suhteellisen kivuttomasti. Kiitos Peran houkutteluista. Oikeasti kiitos. Nilkat nimittäin kestivät vähintäänkin kohtuullisesti ja muoviseura alkoi tuntua hyvin nopeasti ”omalta”. Muovihan on parhaimmillaan erittäin kestävää. Ja niin kävi tämän muovisen vihreävalkoisen jalkapallokummajaisen kohdalla. Vahva runko pysyi kasassa kaudelle 2011 ja mikä parasta muutama valmis ja muutama tuleva vahvistus löysi tiensä hyvämaineiseen seuraan. Sama laulu jatkui seuraavana vuonna eli 2012. Perusrunko säilyi jälleen ja joukkueeseen saapui muutama Rummun näköinen uusi pelaaja. Samalla lienee sanomattakin selvää, että minun vuoden Rumpu-visiittini venähti kolmeen. Mikä on pelkästään hieno asia. Ainakin minulle. Seura pitäköön asiasta tarvittaessa oman tiedotustilaisuutensa.

Takaisin tähän päivään. Tein päätöksen, että jatkan kaudelle 2013. En ehkä ketterämpänä, mutta sitäkin kokeneempana. Mutta miksi jatkan ja kiinnostaako se edes ketään? Kerron silti muutaman syyn, jotka sain kasattua päähäni:

  • Seura toivoi minun jatkavan
  • Joukkue on taas vuoden hitsautuneempi ja runko säilyy jälleen kasassa
  • Pulkkinen jatkaa, joten talven synkät treenimatkat menevät rattoisammin (tai sitten ei)
  • Joukkueen tekemisessä on myötäiset purjeet
  • Huhujen mukaan uusia pelimiehiä on tulossa täydentämään joukkuetta
  • Fysiikka riittää edelleen (eri asia on kestääkö paikat)
  • Päätin viime kauden pelikieltoon

Toisin sanoen ilman yhtäkään edellistä syytä, pois lukien ensimmäinen, kirmaisisin todennäköisesti ensi kesänä Lehtomäen hornankattilassa uuden loppuunmyydyn katsomon edessä. Koska…

64 46 7 11 261-99 145. Kyseessä on joukkueen tilasto menneeltä kolmelta vuodelta pelkästään sarjaotteluiden osalta. Se on tilasto, joka vaatii muutakin kuin joukon hyviä pelaajia, sarjatasoon katsomatta. Se vaatii hyvän joukkueen. Sellaisen, jossa on oikeanlainen ME-henki talven pakkastreeneistä kesäillan saunailtoihin. Rinta kaarella ja leuka pystyssä uskallan Peltirummun olevan juuri sellainen joukkue.

Nyt jokainen varmaan ymmärtää, miksi lopettaminen tässä joukkueessa oli juuri nyt mahdotonta.

Kentällä nähdään!

 

Jani Suuronen

2.1.2013

RUMPU CORNER: 6. Kirjoitus

 

Drop out- ilmiö nousee nykypäivänä usein esille, kun puhutaan lasten ja nuorten jalkapallosta. Jalkapallon harrastamisen lopettamista on tutkittu paljon ja sitä vastaan taistellaan myös muissa lajiliitossa. Nuoret halutaan luonnollisesti pitää lajin parissa lähes keinolla millä hyvänsä, mutta mitä tehdä kun Drop out- ilmiö saakin aikuisiällä aivan päinvastaisen ongelman - ei osata lopettaa! Kiintymys ryhmään, kuningaslajin monet hienoudet ja positiiviset vaikutukset terveyteen tekevät lopettamisesta monelle äärimmäisen vaikeaa. Se pitää osata tehdä oikein, ettei siitä synny jokasyksyinen kroonisesti vaivaava mielenterveyttä horjuttava ongelma. Toinen vaihtoehto on lopettaa lopettaminen. Seuraavassa pitkänlinjan lopettaja, Petrus Lyyra, kertoo omista tuntemuksistaan lopettamiseen liittyen ja opastaa kuinka se tehdään oikein. 

LOPETTAMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

 

Jalkapalloa mainostetaan harrastuksena, joka on helppo aloittaa. Aivan totta, mutta nyt onkin aika hetkeksi paneutua kääntöpuoleen. Lopettamisen vaikeuteen.

Itse olen yrittänyt ainakin kahdesti . Valmistautuminen on ollut molemmilla kerroilla heikkoa. Toivon ja uskon, että kolmas kerta toden sanoo. Jos lajina olisi yksilöurheilu, niin kai näillä reenimäärillä olisi jotain konkreettistakin kaappiin jäänyt muistoksi. Futaajana täytyy tyytyä muistoihin. Hienoa olisi sanoa muistelevansa uraa, mutta jätetään ura-sanan käyttö niille, jotka ovat saaneet nimensä edes kerran jalkapallon vuosikirjaan. Älä ylpisty, Hände!

Pienessä Värälän kylässä ei 80-luvun alussa(kaan) hirveästi ollut virallista ohjattua touhuilua tarjolla, mutta epävirallista sitäkin enemmän. Talvet pelattiin lätkää hyvin värikkäällä porukalla ja kesäiltoina kokoontui vieläkin sekalaisempi poppoo ”saunapeleihin” aivan kotimme viereen. Päivä meni aina jännittäessä, saavatko ukkomiehet parhaat isännät paikalle vai juhlimmeko me eli (silloiset)poikamiehet. Mukaan pääsi jo ekaluokkalaisena ja vieläkin muistan pelien tunnelman. Suru oli suuri, jos 10 maalia tuli täyteen jommallekummalle liian pian. Niin taisi käydä aina. Pienen ”kentän” poikki kulki tie, toisella puoliskolla oli 10 senttiä korkea navetan kivijalka ja toisen maalin takana lantala. Ihan hyvä, että heti pelin jälkeen pääsi saunomaan ja Kymeen uimaan…

Kun olin yläasteikäinen, pyöri Elimäellä ihan hyvätasoinen puulaakisarja. Oli mm. pioneerien joukkue KooKoon pelaajineen, Karjaportin ”ostoporukka”,Monnari-team ja sen rakas verivihollinen Bluesteam. Tähän jengiin pääsin tutun kautta jo yläasteella. Joukkueen jäsenet innostuivat Korian yleisurheilukentän valmistuttua 1991 laittamaan joukkueen Ponnen nimellä kutosdivariin. Kotkan kivikovilla hiekkakentillä käytiin ottamassa ahtaajilta nenään ja kotimatkalla haukuttiin tuomareita Leikarissa. Untuvikolle koulu oli kova ja ”neuvojia”piisasi. Sitäkin hienompaa oli hiljentää toisinaan joku neuvoja loppupeleissä.

Viralliset junnupelit meinasivat jäädä kokonaan kokematta, mutta viime hetkellä houkutteli Ville”Kinkku” Lehtinen minut Mypan A:han. Pelimiehistä (Lautamatti, Myllymäki, Huovila) huolimatta tipuimme aluesarjaan. Joukkue oli aikalailla jakautunut kolmeen porukkaan ja varmasti sekin vaikutti tuloksiin.

Tie vei takaisin Ponteen, jossa rooli kasvoi iän myötä. Opiskelu Helsingissä toi tosin vähän taukoa. Siellä löysin futsalin ja hurahdin kunnolla. Laji oli vielä lapsenkengissä ja nousu SM-sarjaan jäi voiton päähän. Jaakkolan Karikin tykästyi lajiin ja Monnarilla pelattiin pitkään piirin toiseksi parasta futsalia seurarajoja rikkoen. KTP:hän pysyi pitkään SM-sarjassa rouhealla futsalillaan. 2000-luvun alussa pelasin muutaman vuoden Joensuusta käsin. Sieltä mieleen on jäänyt reenaaminen Suomeen loikanneiden Sierra Leonen junnujen kanssa. Varsinkin atleettiset veskarit tekivät vaikutuksen ja kai siellä Bantamoin lisäksi Medokin potkiskeli. Sarjajärjestelmämuutos toi Ponnelle nousun vitoseen ja pelillinen esitys myöhemmin neloseen. Tuolloin pääsi kokeilemaan valmentamistakin yhdessä Karin kanssa. Uusi sarja ja uusi rooli oli tarpeellista vaihtelua ja Penttisen Panun maaleilla sijoituskin oli nousijalle komeasti kolmas.

Silti vuoden 2005 tienoilla tuli olo, että tämä on nähty. Luulin kyllästyneeni futaamiseen, mutta kaipasinkin vain uusia kuvioita. Niitä tulikin taas Kinkun avulla. Ei lihanleikkaamista vaan liittyminen hyökkääjäpulasta kärsineeseen Kajoon. Ei minusta hirveästi apuja ollut. Ja kun Samu oli tuon vuoden Mikkelissä , Miikka potilaana ja Laherrotkin vielä puhkeamatta kukkaan, oli meillä tekemistä sarjassa säilymisessä. Joukkuehenki oli kuitenkin hyvä ja koppiin oli tappioputkessakin aina kiva tulla.

Päätössaunaillassa taisin sanoa siirtyväni katsomoon, mutta niin sitä vaan löysi itsensä tammikuussa Rummun reeneistä. Esan muistin Ponnen ajoilta ja erityisesti yhteenotot Jaakkolan Karin kanssa. Samoin Pasi ja Pyle olivat valmiiksi tuttuja. Talvella peli kulki itsellä ja joukkueella, kesällä ei. Polvensa hajottanutta Antti Rinkistä kaivattiin. Jälleen sarjataulukon häntäpäässä. Sarjapaikan taisi pelastaa hissijoukkue Otavan Viesti. Hienosta joukkuehengestä huolimatta oli aika lopettaa futis. Taas.

Seuraavana vuonna olin hätäapuna Rummulle sarjan viimeisillä kierroksilla. Kesä ilman futista tuntui hyvältä. Mutta kun niitä mitaleita ei tässä lajissa kerry, niin kai sitä on kehuille kipeä. Niinpä kun Niemelän Kimmo soitti ja sanoi tarvitsevansa minut Ressuun, niin taas sitä mentiin. Ennakkosuosikkeja oltiin, mutta nousuun tarvittiin silti yhden joukkueen luovutusta. Pelikaverit olivat piristävästi uusia tuttuja. Tosin yo-kokeet ja autokoulut eivät olleet itselle enää niin ajankohtaisia puheenaiheita. Seuraavana kesänä otinkin taas lomaa futiksesta ja vain jelpin silloin tällöin Ressua pelaajapulassa.

Erikseen täytyy mainita Patjaksen Jannen Hyypiä-areenalla pyörittämät kovatasoiset pelit huutopuolilla. Kun valituksi tuli yleensä vikojen joukossa, maistuivat onnistumiset erityisen makeilta. Sen verran on tullut tötsiä kierrettyä, että pelailuvuorot ovat lähellä sydäntä. Viime syksynä pelailimme puolestaan Rummun avoimella vuorolla. Kokenut rengasmyyjä osasi kehumisen ja sai uskomaan, että minua tarvittaisiin mukaan nostamaan Rumpua kolmoseen. Sen, tarvittiinko, voi jokainen päätellä menneen kauden tehotilastosta…Joukkuehenki oli Rummulle ominaiseen tyyliin erittäin hyvä. Toki 18 peräkkäistä voittoa auttoivat asiassa. Rumpu on aina vetänyt pelaajia, jotka osaavat nauraa itselleen. Myös valmentajan on täytynyt olla sellainen. Toivottavasti näin jatkossakin. Enimmäkseen häviöitä kokeneelle pelaajalle voitosta toiseen marssiminen oli todellista terapiaa. Samoin pelaaminen erittäin hyvien pelaajien kanssa oli jotain, mitä tajusi kaivanneensa. On mukava siirtyä sivuun tällaisen kauden jälkeen!

Niin. Nyt se sitten loppuu ihan oikeasti. Lopultakin. Kiitos naapurin Terho, kun annoit pelata tontillasi. Jouni Nerkko, kun teit ja teet futiksen harrastamisen mahdolliseksi Korialla. Kiitos kaikki koutsit, jotka uhraudutte pyörittämään reenejä ja huolitte mukaan uudet naamat. Kiitos kaikki taustat, jotka pyöritätte joukkueita ja sitä kautta sarjoja. Kiitos (ja anteeksi) kaikki kärsivälliset ja lajia rakastavat dumarit. Ja kaikki intohimoiset futistahengittävät lajiniilot, joiden seurassa olo on aina kotoisa.

Jaa, mikä saa minut uskomaan, että lopettaminen tällä kertaa onnistuu? No tietysti kehittämäni 10 kohdan ohjelma. Saa käyttää. Ilman huolellista valmistautumista käy nimittäin vaan turhaan Schumit tai Ahoset. Tai Lyyrat.

Irti futiksesta:

1. Älä muistele parhaita hetkiä (kamojen pakkaaminen pelipäivänä, sukkien teippaus kopissa ennen lähtöä sotaan, pysähtynyt sekunti ennen alkuvihellystä, vapauttava loppuvihellys taisteluvoiton jälkeen, kunnon vääntö keskiympyrässä, hetki jolloin tajuaa, että veskarin kierto onnistuu…)

2. Sen sijaan muistele joulupukkina oloa, kuusi-/rakettimyyntiä, tavaroiden pakkomyyntiä työpaikalla, peruttuja reenejä, joista muut tiesivät sekä surkeimpia pelejäsi.

3. Hanki Mypan kausikortti.

4. Ota päälle kolmensadan sakot kiirehtiessäsi reeneihin, joissa paikalla 6 henkeä.

5. Murra peleissä molemmat poskiluut ja mieti, mikä napsahtaa seuraavaksi.

6. Pyydä jotain videoimaan peliäsi ja katsele illalla. Jännä miten matsin ehtiikin katsoa puolessatoista tunnissa, vaikka koko ajan on hidastukset päällä…

7. Tee kesällä jotain mukavaa, kun ex-joukkueesi suuntaa merkityksettömään otteluun Simpeleelle. Kahden vajaalla.

8. Älä vastaa valmentajien puheluihin. Tai älä nyt ainakaan usko kehuja.

9. Pelaa alasarjoja 20 vuotta.

10. Kailota lopettamisestasi mahdollisimman monelle. Varsinkin kuittaileville futaajille.

 

Petrus Lyyra

23.11.2012

 

 

Mika Lönnström

RUMPU- CORNER: 5. Kirjoitus

 

Mika Lönnström on ollut suuri vaikuttaja kouvolalaisessa jalkapallossa viime vuosien ajan. Moni Rumpu- pelaajakin on saanut maistaa "Lönen" oppeja ja päässyt nauttimaan hänen energisestä otteestaan. Nyt Mika on kuitenkin jossain aivan muualla - Thaimaassa. Eikä suinkaan lomamatkalla, vaan ammattivalmentajana tässä eksoottisessa maassa. Hän on tiettävästi ensimmäinen suomalainen seurassa työskentelevä valmentaja Thaimaassa. Seuraavassa Löne kertoo ajatuksistaan Rummusta ja suhteestaan riisiin, jalkapalloon ja thaimaalaiseen jalkapallokulttuuriin.

Roi Et United
Roi Et United Cheerleaders

RIISIÄ JA PELI-ILOA

 

สวัสดี eli tervehdys täältä Thaimaasta ja onnittelut FC Peltirummulle upean sarjanousun johdosta. Mistä ovat sarjanousut ja hyvä riisipuuro tehty? Sarjanousuihin ja makunautintoihin tarvitaan aina laadukkaat raaka-aineet eli hyvät pelaajat, asiansa osaavat taustat sekä tietenkin tekemisen iloa. Jos joukkueen puolustuslinjaa johtaa “Suomen Palloliiton Tyylikkäin Herrasmies” Mäkelä, keskikentällä vääntää “Super-Hessu” Pulkkinen ja laidalla tilanteita luo “Kymenlaakson Ronaldo” Suuronen ei tuloksena voi olla muuta kuin nautinnollinen puuro. Mutta sarjanousuihin ja euforisiin makunautintoihin tarvitaan vielä oikeanlaiset sidosaineet ja mausteet, jotka viimeistelevät elämyksen ja tässä tapauksessa sarjanousun. Tarvitaan “Mako” Åhman, “Makein pelaaja” Karlsson ja “Keskitysten Keisari” Kujala, vain muutamia mainitakseni, ja tietenkin kaikki muutkin tärkeät ainekset, jotta onnistuneeseen lopputulokseen päästään. Kaikki tämä yhdistettynä vielä oikeanlaiseen tekemisen iloon takaavat makunautinnon. Myös tätä peli-iloa “Rummulta” löytyi ja nyt kauden päätteeksi on aika nauttia onnistuneesta lopputuloksesta.

Itse lähdin muutamia kuukausia takaperin sanan varsinaisessa merkityksessä raaka-aineiden alkulähteelle ja samalla etsimään itselleni oikeanlaista tekemisen iloa. Pakkasin repun ja suuntasin riisipeltojen keskelle 1,3 miljoonan asukkaan Koillis-Thaimaassa sijaitsevaan Roi –Et:in kaupunkiin. Paikallinen joukkue Roi Et United pelaa kakkosdivisioonassa ja on ollut kaupungin ylpeys noin viitisen vuotta. Pelaajat ja taustat ovat ammattilaisia, päivittäinen toiminta sekä olosuhteet ovat kunnossa kuten pitääkin. Erityisen vaikutuksen minuun on kuitenkin tehnyt ilon kautta kaikkeen toimintaan suhtautuminen, ammattilaisuuteen kun hyvin usein salakavalasti piiloutuvaa vakavuutta ei ole. Uusi toimintaympäristö on jo lyhyessä ajassa opettanut minulle uudelleen mistä jalkapallossa ja sen ympärillä on kysymys – ilosta ja nautinnosta. Peliin suhtaudutaan tosissaan, mutta rennosti ja iloiten kaikesta mikä siihen liittyy. Pelipäivä on todellinen ilonpäivä kaikille, jota ei pilata murehtimiseen tai negatiivisin tuntemuksin. Käytännön esimerkkinä positiivisuudesta ja ilosta voisi olla se, että hävityn ottelun jälkeen tulos unohtuu alle vartissa;  seuran johtohenkilöt käyvät yhdessä illastamassa, molempien joukkueiden fanit vaihtamassa kuulumiset ja juomassa yhteiset urheilujuomat, sekä kentän onnistujat palkitaan aplodein oli kyseessä sitten oman tai vastustajan joukkueen pelaaja. Täällä jalkapallo on maan ehdoton ykköslaji ja innostus suurta, mutta on hienoa huomata, että vallitseva positiivisuuden ja ilon leima on vahva vaikka voittaminen ja menestys onkin tärkeää.     

Niin ja sitten siitä riisistä…puikoilla ei onnistu, mutta jätetään analysoiminen myöhempään kertaan. Oikein hyvää kauden päätösta kaikille ‘Rumpulaisille”, nyt on aika iloita ja nauttia :)

 

20.8.2012

Coach Mika

Roi Et United F.C. Thailand

(Joka on menneinä vuosina saanut nauttia “Rummun”- pelaajien edesottamuksista)

 

 

RUMPU-CORNER: 4. Kirjoitus

 

Peltirummun pelaajan Petrus Lyyran oli alun perin tarkoitus tässä Rumpu-cornerin neljännessä osassa kirjoitella kokemuksistaan 20 vuoden alasarjakauden ajalta. Valitettavasti torstai 28.6. toi ajankohtaisemman aiheen. Seuraavassa Petruksen muistikuvia kaakkoissuomalaisen jalkapalloilun kummisedästä, Heikki Sompista.

HEIKKI SOMPIN MUISTOLLE

 

Kun Esa Rumpu-HaPK- pelin ottelupalaverissa kertoi ennen ottelua pidettävästä hiljaisesta hetkestä Heikki Sompin muistolle, kyseli joukkueemme nuori kaarti, kuka se Heikki Somppi oikein oli. Joku vastasi, että se pieni mies, joka on katsomossa jo tuntia ennen matsia. Totta molemmat, mutta tässä vähän lisää.

Vuosituhannen alussa pelasin vielä Korian Ponnessa. Tuolloin oli tapanani pelin jälkeen mennä haastelemaan katsomossa usein viihtyneen ystäväni Ville ”Kinkku” Lehtisen kanssa. Koska Ville oli peliä seurannut tavallisesti Heikin kanssa, tuli pieni suuri mies minulle jälkipelien ansiosta nopeasti tutuksi. Jonkun verran miehen elämästä toki tiesinkin, sillä jokaviikkoinen Kouvolan Sanomien kolumninsa tuli aina luettua. Saihan Heikki johdettua aiheen kuin aiheen luontevasti fudikseen. Tekstejä oli hauska lukea kyllä siksikin, että usein niissä kerrottiin elämästä Kouvolassa ennen muinoin. Mieleenjäävää oli myös se, miten lämmöllä Heikki aina kirjoitti vanhemmistaan. ”Ihana äitini käski viedä eväät rakkaalle isälleni…”

Heikistä tulikin minulle pian takuuvarmaa seuraa fudispeliin, käytiin se sitten missä tahansa. Heikki katsoi paikanpäällä lähemmäs 100 peliä kaudessa, joten jos häntä ei katsomosta löytänyt, tiesi hänen valinneen jonkin toisen ottelun. Heikki tykkäsikin pohtia ääneen valitsisiko Jaalan Voima - MäJä- pelin vai KooTeePee-HIFKin. Yleensä voiton vei se, kumpaan ehtisi varmemmin ajoissa, eli Heikin tapauksessa ennen kuin vierasjoukkueen bussi saapuu. Kun menimme Heikin kyydillä KooTeePeen peliin, painotti Ville minua olemaan varmasti neljältä Keltakankaan ABC:llä. Peli alkoi puoli seiskalta. Siinä tyhjässä katsomossa seurasin, kuinka Tepsin pelaajat tulivat tutustumaan nurmeen ja monet moikkaamaan Heikkiä. Vaikkei tuollainen oikein minulle Rummun myöhästymisakkokeisarina istukaan, niin samalla ymmärsin, millaista kokemusta Heikki ajoi takaa tullessaan kirkkoonsa ensimmäisenä ja poistuessaan viimeisenä vaksin keräillessä kulmalippuja. Vaikka hän seurasi pelejä enemmän kuin varmaan kukaan muu Suomessa, ei häntä oikein osaa fanaattiseksi jalkapallofaniksi kutsua. Käytös oli heikkimäisen hillittyä eikä hän ollut yleensä kummankaan joukkueen puolella. Olisi ollut jännä nähdä, nousivatko Heikin kädet edes Tuomas Haapalan pommin varmistaessa Mypalle sen ensimmäisen mestaruuden.

Kun muutin Uttiin vuonna 2005, törmäsivät tiemme talvisinkin. Heikillä oli tapana tulla viettämään perjantai-iltaa ABC:lle, yleensä ihan yksinään mutta toisinaan mukana oli ”kutsuvieras”. Iltansa alkoi hamppariaterialla ja jatkui mukaan otetun kirjan lukemisella (sekä naiskauneuden bongailulla). Itse ajoitin ostosten teon mielelläni perjantai-iltaan, niin samalla sai moikattua Heikkiä. Vähän harmitti aina keskeyttää toisen kirjanlukua, mutta leveä hymy kertoi, että olin tervetullut keskeyttäjä. Juttua piisasi, aiheena 80-prosenttisesti jalkapallo. Ja 80-prosenttisesti äänessä oli Heikki. Minulle se sopi, sillä työviikon päätteeksi oli itse ehtinyt puhua jo liikaakin. Keskustelu alkoi yleensä niin, että kysyin, mikä elämänkertakirja on menossa (Heikki tilasi jatkuvasti lisää teoksia jalkapalloaiheiseen kirjastoonsa, johon kuului päälle 1200 teosta). Vastauskin tuli tavallisesti kysymyksen muodossa: ”Kuka 60-luvun Everton-toppari lopetti uransa Charltonissa?”

En ikinä näihin 60-70- luvun kysymyksiin osannut vastata, mutta olin ihan otettu, että minun arveltiin osaavan. Futistrivioita heiteltiin puolin ja toisin tyyliin 8 esinettä, jotka erotuomari tarvitsee marssiessaan kentälle (Löytyykö vastausta?). Ja jos kysyi, kuka teki Kajastuksen viimeisen maalin aiemmin illalla, kaivoi Heikki pienen sinisen ruutuvihkonsa ja tarkisti. Itse sain joskus pyyhkeitä, kun en muistanut luovuttaa vaihtoon tullessa kapteeninnauhaa. Heikki saikin tavallaan mutasarjan ottelun tuntumaan hienommalta pitämällä tarkkoja muistiinpanoja. Halutessaan saattoi kuvitella miehen kykyjenetsijäksi. Viime syksynä Heikki mainitsi, että kun hänestä aika jättää ei hän halua sukulaisten ja tuttavien kokevan velvollisuutenaan vihkovuoren säilyttämistä. Sanoi, ettei niillä ole merkitystä kuin hänelle itselleen. Mutta kyllähän ne hieno olisi johonkin urheilumuseoon saada näytille osoituksena siitä, mitä lajirakkaus tarkoittaa. Kysyin joskus, montako MyPan peliä on jäänyt väliin. Vastaus oli kaksi ja nyt taidetaan puhua hyvin pitkästä ajanjaksosta. Kentistä Heikiltä taisi jäädä näkemättä Jaron kotikenttä, oman piirimme kentistä ehkä joku Virolahti.

Henri Haloselle kerrottiin joskus, että nyt häntä voidaan pitää tietyntasoisena futaajana, sillä Heikki Somppi oli kutsunut hänet tutustumaan futiskirjastoonsa. Minullekin tuo kutsu esitettiin, mutta ajattelin, että sitten joskus, kun on hyvä hetki. Jäi kirjat näkemättä ja voileivät syömättä. Samoin kun kuulin Heikin joutuneen joksikin aikaa hoidettavaksi lonkkien pettämisen vuoksi, ajattelin käydä katsomassa, kun tulee hyvä hetki. Huono uutinen ehti ennen hyvää hetkeä. Mukaan piti ottaa netistä bongattu Englannin neljää ylintä sarjatasoa koskeva trivia. Kukas nyt kertoo, miksi kysymyksenasettelu on väärä tai tuokin ”oikea vastaus” vain yleinen virhekäsitys? Heikin naamalle nousi tarkkana toimittajana heti puna, jos joku väitti vuoden 1974 finaalin myöhästyneen 10 minuuttia. Niinpä toivon, ettei tässä jutussa ole hirveästi asiavirheitä…

Ei Heikki vahvana persoonana mikään kaikkien kaveri ollut, mutta kavereita oli kyllä kaikkialla. Suomifutiksen ihmisistä suru-uutinen kolahti varmasti eniten Kekeen ja Okaan (ja meidän kulmilla Lehtisen Unaan sekä Smalin Opaan) ja eiköhän viesti ole kiirinyt monelle Euroopan isolle stadionillekin. Usein Heikki muisti puhua ystävyydestään Sven-Göran Erikssonin kanssa. Ystävällisimpään tuntemaansa futaajaan hän kuitenkin kertoi tutustuneensa kotikaupungissaan. Terveisiä siis Kajastuksen tolppien väliin Ylätalon Anssille. Vähemmän sympatiaa keräsivät junnujen fanaattiset vanhemmat, värikkäiden futiskenkien käyttäjät J ja tuomarille huutajat sekä nuoret”leijat”. Em. syistä johtuen Heikki ei junnupeleissä käynyt lainkaan. Parista muusta tiukasta periaatteestaan hän oli valmis joustamaan. Taskuun ilmestyi muutama vuosi sitten kännykkä ja yhytinpä miehen Sami Hyypiä- areenaltakin. Muista lajeista Heikki seurasi paikan päällä ainakin lätkää ja lentopalloa.

Monessa katsomossa on nyt siis Heikin kokoinen aukko. Fyysisesti ei merkittävän kokoinen, mutta henkisesti kyllä. Enää ei tarvitse Hirvelässä tai Hartolassa kaivaa puutarhatuolia vajan perältä. Samalla katsojamäärät tippuvat 100 prosenttia. Lehtomäen tuleva katsomo jäi sinulta Heikki näkemättä (toivottavasti ei meiltä muilta…). Samoin et harmi kyllä nähnyt viikonloppuna iskemääni maalia HaPKin verkkoon. Tosin sitten olisit nähnyt myös syöttämäni haminalaisten läpiajomaalin. Kun ei katsomossa varmaa juttuseuraa enää olekaan, niin kai tässä sitten täytyy jatkaa pallon potkimista. Ja muistaa olla huutamatta tuomarille.

Keltainen kortti, punainen kortti, kolikko, paperia, kynä, pilli, kello ja se, mitä Heikkikään ei keksinyt. Vastaus löytyy edellisen kappaleen 7. viimeisestä sanasta.

 

Utissa 1.7.2012 (Espanjan tehdessä historiaa)

Petrus Lyyra

 

RUMPU-CORNER: 3. kirjoitus

 

Lehtomäki on toiminut Peltirummun kotikenttänä parin vuoden ajan. Uusi tekonurmi on palvellut hyvin Rummun peliä. Lehtomäki tuntuu jo kodilta. Lehtomäellä on kuitenkin myös vahva historia ja siellä on ammentanut jalkapallo-oppejaan moni lahjakas pelaaja. HJK:n puolustaja, Tuomas Kansikas on yksi pisimmälle päässeistä jalkapalloilijoista, jotka ovat junnuvuosina hioneet pelitaitojaan Lehtomäen hornankattilassa. Kentällä on ollut yllättävän tärkeä rooli Kanun lapsuudessa. Yli sadan veikkausliigaottelun Kansikas muistelee nyt Rumpu-Cornerissa omia hetkiään Lehtomäessä.  

Kanu Lehtomäessä 28.4.2011. MYPA - HJK

TUOMAS KANSIKAS: MUISTOJA LEHTOMÄESTÄ

 

Peltirummun kotipyhättö Kouvolan Lehtomäessä ansaitsee paikkansa kouvolalaisen jalkapalloilun tärkeimpien kenttien listassa. Pystyn arvioimaan Kouvolan jalkapallo-olosuhteita sillä kokemuksella, jota 25 vuoden kenttien kiertämisellä minulle on kertynyt. Muistelen, että noin 5-vuotiaana isäni vei minut ensimmäisen kerran oikeisiin jalkapalloharjoituksiin.  Tämä tosin tapahtui Kouvolan Sarkolassa, koska Keskuskentälle juniorit eivät päässeet ja Lehtomäen kenttä oli tuolloin hyvin paljon heikommassa kunnossa kun nykyään.

Pelatessani Kouvolan Susissa ja FC Kouvolassa (vuodet 1986–1995)  Lehtomäen kenttä tuli tutuksi, mutta muistini mukaan lähinnä pelikenttänä. Harjoitukset pidettiin Sarkolassa ja satunnaisesti tulimme Lehtomäkeen pelaamaan.  Kenttää ympäröivät jo tuolloin hyvät vallit, jotka pitivät pallot pitkälti niiden sisäpuolella, kunnes löytyi joukkueesta tarpeeksi kovapotkuinen ne ylittämään. Silloin opittiin ainakin nöyryyttä, kun pusikoista etsimme palloja.

Lehtomäen kenttä on pyöräilymatkan päässä lapsuuden kodistani, joka sijaitsee Valkealan Niinistössä. Siihen aikaan Lehtomäki oli lähin nurmikenttä. Tuolloin oli arvo sinänsä päästä joukkueharjoitusten ulkopuolella nurmelle treenaamaan, kun vaihtoehtoina olivat Sarkolan tien vieressä oleva puistokaistale tai Valkealan kirkonkylän alati pöllyävä hiekka. Muistan edelleen useat treenit Lehtomäessä, kun isäni keräsi koko perheen suksikepit kotoa ja teki niistä pujotteluradan kentälle.

Näistä ajoista on kuitenkin tultu hurjasti eteenpäin ja Lehtomäessä onkin nyt moderni tekonurmi, jonka ansiosta Lehtomäen kentästä on tullut omalla tavallaan yksi kouvolalaisen jalkapalloilun keskuksista. Tästä osoituksena ovat mm. Mypan liigacupin pelit, jotka se voi pitkästä aikaa pelata Kouvolassa. Vielä minun aikanani Mypassa talvikauden kotiottelumme pelattiin Lahden suurhallissa tai Talissa Helsingissä.

Kahtena viime keväänä olen HJK:n paidassa pelannut yhden ottelun Lehtomäessä ja olen tuntenut tiettyä haikeutta, kun olen opastanut HJK:n bussin Ravikylän läpi kentälle. Muistan, kun toissa vuonna eräs maamme parhaista pelaajista ei löytänyt istumapaikkaa siinä vanhassa Lehtomäen kopissa, ja näin hän vaihtoi varusteensa jääkiekkokaukalon vaihtoaitiossa. Nyt tämäkin epäkohta on korjattu ja tilat ovat viimeisen päälle kunnossa. Parantuneet sosiaalitilat eivät kuitenkaan auttaneet meitä tänä keväänä vaan pisteet taisivat jäädä Kouvolaan. Uskon, että uusittu Lehtomäen kenttä antaa tuleville pelaajasukupolville omalta osaltaan hyvät mahdollisuudet kehittymiseen. Satsaukset tällaisiin olosuhteisiin näkyvät vasta vuosien päästä, mutta suunta on ehdottomasti oikea.

 

Peltirummulle menestyksekkäitä hetkiä Lehtomäessä!

 

Tuomas Kansikas

 

Niko Hänninen

RUMPU-CORNER: 2. kirjoitus.

 

Cornerin historian toinen tarina on erittäin herkkä henkilökuvaus todellisen jalkapalloihmisen suhteesta jalkapalloon. Niko Hänninen on "fudisäijä" päästä varpaisiin. Tästä kertoo ennen kaikkea hänen kaksi roolia jalkapallokentällä pelaajana ja tuomarina. Lisäksi "Hände" seuraa aktiivisesti paikallista ja kansainvälistä fudista ja toimii taustatehtävissä Rummun hallinnollisessa koneistossa. Tällaisia hahmoja ja persoonia Suomi-futis tarvitsee. Kaksi roolia asettaa Nikon kuitenkin usein haastavaan asemaan ja seuraavassa tämä "tulisieluinen syöttökone" ja "vihreän alttarin ylipäällikkö"  pohtii näitä rooleja avoimena ja rehellisenä itselleen.

 

KAKSI ROOLIA!

 

Jalkapallopelissä on useita erilaisia rooleja sekä persoonia, jotka usein myös erottuvat kentältä tekemillään ratkaisuilla ja teoilla. Itse olen toiminut pitkään kahdessa erilaisessa roolissa, tuomarina sekä pelaajana. Ennen panostin kaikkeni pelaamiseen, mutta huomattuani omien kykyjeni ja taitojeni epäsuhdanteen tavoitteenani olleeseen unelmaan maajoukkueen kärkenä Shefkin rinnalla, on tilanne nykyään toinen. Tämän tekstin tavoitteena onkin hieman avata lukijoille, kuinka näiden kahden roolin näkemykset eroavat toisistaan. Kerron teille hieman omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka pelaaja näkee tuomarin, ja kuinka tuomari suhtautuu pelaajiin. Tätä tekstiä kirjoittaessani pyrin olemaan puolueettomassa roolissa.

Omasta taustastani sen verran, että aloitin jalkapallon pelaamisen jo kolmen vanhana. En ole aivan varma, voiko tuota ajankohtaa ”urallani” kutsua pelaamiseksi, jolloin keskityin lähinnä kivien laittamiseen nenään kesken pelin. Juniorivuosien jäädessä taakse siirryin miesten peleihin. Kolme vuotta pelasin Kakkosta ja muutaman vuoden Kolmosta siinä kovimmassa. Tuomariurani aloitin vuonna vuoden 2006 peruskurssilta. Osasyy tuomariuraan löytyy varmasti geeneistä, sillä isäni vihelsi toista tuhatta peliä urallaan. Urani tuomarina on edennyt vuosien varrella siihen pisteeseen, että sain viime vuonna kunnian viheltää ensimmäiset pelit Kolmosessa, siis samassa sarjassa, jossa pelasin ensimmäisen kokonaisen kauteni miesten peleissä. Tänä vuonna pääsen jo toivottavasti viheltämään Kakkosta. Samalla pelaajaurani jatkuu edelleen Kaakkois-Suomen Nelosessa FC Peltirummun riveissä. Pelaajahaaveet olen jo haudannut, mutta tuomarina tavoitteet ovat korkeammalla.

Vaikka roolit ovat kentällä täysin erilaiset, niin niissä on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä toisiinsa. Itselleni on käynyt usein niin, että nämä ovat sekoittuneet kesken pelin, erityisesti silloin, kun toimin pelaajana. Toisaalta tuomarinakin on välillä hyvä mennä pelaajan pään sisälle, sillä loppujen lopuksi tuomari on pelissä pelaajia varten.

Pelaajana en ole koskaan ollut se, joka nielee tuomarin ratkaisut mukisematta. Välillä on mennyt niin sanotusti kuppi nurin, kun on joutunut katsomaan tuomarin ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä olleet oikeita, ainakaan omasta mielestäni. Jotkut Peltirummun pelejä seuranneet ovat saattaneet huomata tämän katsomoihin asti. Taisi eräs kouvolalainen tuomarilegenda viime vuonna minut passittaa katsomoon ennen täyttä aikaa, kun olin hieman väärin sanankääntein kommentoinut hänen tuomiotaan. Pelaajana sitä arvostaa tuomaria, joka antaa mahdollisuuden keskustella jostain tuomiosta, jota pelaaja ei ole ymmärtänyt tai se on ollut epäselvä. Kukaan pelaaja ei tykkää tuomarista, joka toimii autoritäärisesti. Tuomarin tulee olla uskottava, mutta uskottavuutta ei lisää se, että tuomari ei puhu pelaajille kesken pelin. Ei tuomarin pidä jokaista tuomiotaan selittää, mutta välillä pelaajan on hyvä tietää, mistä varoitus on johtunut, jottei tämä tapahtuisi seuraavassa tilanteessa uudestaan. Pelaajista varmasti moni allekirjoittaa sen, että tuomarin tulee antaa pelata kovaa ja tasapuolisesti. Tasapuolisuus on se asia, joka pelaajia kiinnostaa. Tuomareja on kuitenkin monenlaisia, jotkut antavat pelata kovempaa kuin toiset, mutta tuomioiden tulee olla tasapuolisia molemmille joukkueille. Pelaajia ei loppupeleissä kiinnosta, meneekö jokin tuomio täysin sääntökirjan mukaan. Se on loppujen lopuksi ihan sama, onko omalta puolustusalueelta saatu vapaapotku suora vai epäsuora. Tuomarin tulee olla uskottava, mutta hän ei saa nousta pelin yläpuolelle. Kukaan pelaaja ei tykkää tuomarista, joka ottaa liikaa roolia ja etsii kaikki virheet, mitä sääntökirjasta löytyy. Tuomari on kuitenkin pelissä sekä peliä että pelaajia varten. Usein myös tuomari, joka on asiallinen pelaajia kohtaa, saa muutamat väärät tuomionsa anteeksi kuin verrattuna tuomareihin, jotka eivät halua kommunikoida pelaajien kanssa. Valitettavasti vieläkin näkee näitä tuomareita, jotka eivät halua olla puheyhteydessä pelaajien kanssa, mutta onneksi heitä ei ole enää niin paljon kuin silloin isäni tuomariuran aikaan.

Tuomarin ensisijainen tehtävä on palvella pelaajia ja antaa oikeudenmukaisia tuomioita sääntökirjaan pohjautuen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei sääntökirja ole mikään Raamattu, vaan sitä tulee soveltaa tarpeen mukaan. Välillä on ihan hyvä käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Tuomarina, sitä usein miettii etukäteen, minkälaiset joukkueet pelaavat vastakkain, ja millaisia pelaajia joukkueissa pelaa. Mielestäni on hyvä tuntea pelaajia etukäteen, koska silloin voi varautua kentällä tapahtuviin tilanteisiin. On pelaajia, jotka menevät helpommin nurin kuin toiset. On myös pelaajia, jotka kommentoivat tuomioita enemmän kuin toiset. Näihin on aina hyvä varautua ja miettiä jo valmiiksi, miten toimii, jos joku tulee huutamaan tuomiosta. Itse olen tuomarina ollessani pyrkinyt siihen, että minulta voi tulla kysymään, miksi vihelsin jonkun rikkeen tai jätin viheltämättä. Pelaajan kannattaa kuitenkin miettiä sitä, miten esittää asiansa tuomarille. Usein saa asiallisen vastauksen, jos kysyy asiallisesti. Henkilökohtaisesti kestän (ainakin omasta mielestäni) kovaakin kritiikkiä juuri siksi, että olen aikaisemmin ollut kentällä se, joka valittaa tuomareille. Tai no, kyllähän sitä vielä nykyäänkin tulee silloin tällöin annettua kollegoille sitä kuuluisaa rakentavaa palautetta pelin tuoksinnassa, mutta olen pyrkinyt vähentämään tätä.

Tuomarin tehtävä on usein haasteellinen, sillä kentällä on 22 pelaajaa yhtä aikaa, eikä heistä kukaan ole samanlainen kuin toinen. Toiselle voi heittää huumoria tilanteessa, kun taas toinen ei välttämättä kestä sitä yhtään. Tässä on myös toisaalta omat vaaransa, sillä välillä tuomarinkin kannattaa miettiä, mitä sitä tulee sanottua. Pelaajilla on periaatteessa sääntökirjassa säännöt, miten voi käyttäytyä tuomaria kohtaan, mutta tuomarille näitä ei ole. Muistan viime kaudelta tapahtuman, jossa kävelimme kentälle ennen toisen puoliajan alkua ja kommentoin eräälle kovaotteisemmalle pelaajalle, että ”oletpas ollut tänään rauhallinen”. Pelaaja suunnilleen naureskeli kommentilleni, mutta kauden jälkeen sain kuulla, että hänen joukkueensa joukkueenjohtaja oli kuullut kommenttini, eikä oikein ollut siitä tykännyt. Noin kymmenen minuuttia kommenttini jälkeen ko. pelaaja muuten veti kahden jalan taklauksen, mutta onneksi osui ainoastaan palloon. Varoitus siitä tuli, mutta osuessaan vastajoukkueen pelaajaan minun ei olisi tarvinnut miettiä kortin väriä. Tiedä sitten, oliko puoliaikakommentillani ollut vaikutusta pelaajaan, mutta opetus on se, että tuomarinkin kannattaa miettiä sanomisiaan.

Se, että luulee tuntevansa pelaajat, ei saa johtaa siihen, että tuomiot tehdään näiden näkemyksien pohjalta, vaan jokainen tilanne pitää arvioida aina erikseen. Vaikka joku pelaaja onkin kykeneväinen filmaamaan, ei se saa viedä tuomari siihen pisteeseen, että hän ajattelee kyseisen pelaajan filmaavan aina.  Tai no, kuvitelkaapa itse, että olette olleet tuomarina, jo haudatun (edustusjoukkueen osalta), FC Kuusankosken pelissä ja Lampisen Simo menee nurin kulmapotkuhässäkässä samalla pitäen mielipuolista meteliä – Kyllä pilli tällöin pysyy käsissä eikä mene huulia kohden.

Arvostetaanko tuomareita sitten pelaajien silmissä? Mielestäni ainakin tällä alueella arvostetaan. Se ei välttämättä näy sillä, että pelaajat tulisivat kehumaan pelin jälkeen, vaan yleensä tämä tapahtuu hiljaisesti. Useimmiten tuomari voi olla tyytyväinen suoritukseen, kun kukaan ei tule sanomaan pelin jälkeen mitään. Harvoin olen joutunut tilanteeseen, että minua olisi arvosteltu todella rankasti, joka mielestäni kertoo, että tuomareita arvostetaan. Pelaajienkin on hyvä pitää mielessä, että arvostelun tulee kohdistua tuomarin tekemisiin eikä persoonaan. Myös tuomarin tulee tehdä ratkaisunsa rikkeen mukaan eikä jonkun naamataulun takia.

Pelaajien sääntötuntemus on välillä vähän niin ja näin. Usein korkeammallakin tasolla pelaavat pelaajat eivät tunne sääntöjä sillä tapaa kuin heidän ehkä pitäisi tuntea. Näin tuomarin roolissa suosittelisinkin pelaajia käymään erotuomarin peruskurssin, jolloin monet tapahtumat kentällä jäisivät tapahtumatta. Veikkausliigapelaajien sääntötietämyksestä minulla ei ole paljoa kosketuspintaa, mutta mielestäni olisi järkevää, että heille tulisi pakolliseksi kurssi, jossa kerrottaisiin jalkapallon säännöistä. Onhan se kuitenkin heille suurimmalle osalle ammatti, joten olisi suotavaa, että he tietäisivät, millä säännöillä he saavat ammattiaan harjoittaa!

Toivottavasti teksti on antanut sen lukijoille käsityksen, että tärkeintä tuomarissa on, että hän on uskottava ja kykenee kommunikoimaan pelaajien kanssa sekä tuomitsee tasapuolisesti. Mikään ei saa pelaajaa enempää raivon partaalle kuin tuomari, jolla ei ole minkäänlaista linjaa tuomioissaan. Tuomari taas arvostaa pelaajissa sitä, että ensinnäkin he tuntevat säännöt siinä määrin, että kykenevät keskustelemaan tuomioista. Myös rauhallisuus tuomaria kohtaan on valtti, joka kannattaa pitää mielessä. Välillä totta kai pelaajakin on niin tunteidensa vallassa, että tuomari kuulee kaikenlaista, jolloin hänen täytyy pysyä rauhallisena, eikä lähteä huutamaan kilpaa pelaajan kanssa. Tuomari päättää kuitenkin, milloin pelaajalla on läikkynyt yli. Tuomarilla on siinä tapauksessa keinot taskuissaan.

                                                                                                                 kirjoittanut: Niko Hänninen

                                                                                                                 22.3.2012

PS. Viime vuodesta viisastuneena ja eräältä FIFA-avustavalta ohjeen saaneena, pyrin pitämään suurimmat tunteenpurkaukseni tuomaria kohtaan pois kentältä, kun olen pelaajana. Toivottavasti pelaajat tekevät saman, kun minä olen pillin varressa.

 

KOHTI KOLMOSTA? 1. kirjoitus

 

Tartutaan tässä cornerin ensimmäisessä kirjoituksessa napakasti kiinni FC Peltirummun tämän hetkiseen tilanteeseen, joka lyhyesti analysoituna on vähintäänkin mielenkiintoinen. Viime kaudella joukkue jäi niukasti kakkoseksi sarjassa, mutta sitä ei missään vaiheessa jääty murehtimaan, vaan se koettiin enemmänkin voimaannuttavana kokemuksena. Nyt Rummun toiminnassa näyttäisi lyövän kiihkeimmät rytmit kuin koskaan ja tästä esimerkkeinä ovat nämä uudet tyylikkäät nettisivut, kannatusjäsenyys, monet uudet pelaajat ja uusi loistava huoltaja.

Uusien nettisivujen myötä Rumpu palaa taas nykyaikaiseen webbimaailmaan ja aktivoittaa tiedottamista ja ulkoista viestintää. Sivut ovat tyylikkään ilmeen lisäksi pyritty pitämään mahdollisimman selkeinä, iloisina ja informatiivisina. Otteluraportit ilmestyvät jatkossakin nopeasti otteluiden jälkeen uutisina ja pelaajistosta on saatavilla enemmän tietoa kuin koskaan. Kuvia ja historiaa löytyy myös mukavasti sivujen uumenista. Varmasti ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana sivut tulevat elämään hieman ennen kuin löytävät oman täydellisen muotonsa. Nautiskele uusista sivuista huolella!

Monien vuosien synntyskipujen jälkeen kannatusjäsenyys putkahtaa maailmaan. Rumpuhenkisillä ihmisillä on nyt mahdollisuus tukea rakasta seuraa ostamalla kannatusjäsenyys. Jäsenyydestä ja siihen liittyvistä muhkeista eduista voit lukea lisää kannatusjäsen-sivulta. Muista: Rumpu on sydämen asia!

Pelaajisto elää aktiivista omaa elämäänsä. Viime kauden runko pysyy mukavasti kasassa ja uusia nuoria ja vanhoja pelaajia liittyy "rosteriin". Kaudelle 2012 Rummun uusia pelaajia ovat toistasataa peliä liigassa ja ykkösessä pelannut Heikki Pulkkinen, pienen tauon jälkeen Rummun paitaan palaavat Pasi Sarilampi, Joni Koskinen, Sami Kuusela sekä Petrus Lyyra. Nuorta voimaa ja leveyttä rinkiin tuovat Jukka Kujala ja Simo Mäkelä. Myös paikkakunnalle Turusta muuttanut Veli-Pekka Huotari on liittynyt joukkueeseen. Miinuksia pelaajapuolelle vastaavasti tuottavat: Joonas Metiäinen ( PePo ), Jussi Lanu ( PaPe ), Tommi Pakarinen ( VoPpK ), Arto Uotila ( VoPpK ), VP Rinkinen ( polvioperaatio ), Lauri Suleva ( polvioperaatio ), Jesper Silventoinen ( polvioperaatio ) sekä Timo Kajasto ( muutto ). Mukaan mahtuu vielä muutamia pelimiehiä, joten jos olet mies ja joskus potkinut jalkapalloa tai omistanut jalkapallon tule mukaan! Uudet pelaajat toivotetaan sydämellisesti tervetulleiksi Rumpuun ja lähtijöille toivotetaan hyvää loppuelämää...ja tervetuloa joskus takaisin!

Rumpussa koetaan myös hienoja hetkiä taustahenkilöiden osalta, sillä joukkueeseen on liittynyt "ihkaoikeaksi" huoltajaksi Jari-Jussi Kujala. Rummulla huolto on pelannut viime vuosina lähinnä pelaajien omilla voimilla ja suurin kiitos viime kaudesta menee Keijolle. Nyt saadaan varmasti raikasta vettä pulloihin ja kimmoisia palloja kentälle ilman, että pelaajat joutuvat käyttämään siihen voimavaroja. Jussilla on todella monen vuoden kokemus ja koulutus huoltajan hommista MYPA:sta ja hän tuo myös omalla hauskalla otteellaan eloa pukukoppiin ja kentän laidalle. TERVETULOA RUMPUUN JUSSI!

Toiminta tuntuu menevän siis eteenpäin joka saralla. Hyypiä-areenalla nähdään talvella taas tiukkoja paikallispelejä, kun harjoitusottelurumba käynnistyy. Kesällä Lehtomäen kuumalla "tupperware"- kentältä ei vastustajat tule myöskään pääsemään helpolla. Kaikki näyttää nyt hyvältä! Olemme valmiita!

KOHTI KOLMOSTA - FC PELTIRUMPU 2012! 

16.1.2012

Kirjoittaja:

Petteri Mäkelä

Kapteeni ja puheenjohtaja