Seuran historia

Tutustu Rummun värikkääseen ja nousujohteiseen historiaan! 

 

Seuran perustaminen ja vuodet Vitosessa

Kaudet Nelosessa

Alkuvuodet Kolmosessa

 

Vasemman laidan valikosta löydät myös kausijulkaisut vuosilta 2008-2014.

Nouseva käyrä: FC Peltirummun sijoitukset 2004 - 2014
Joukkue vuonna 2006. Ensimmäinen joukkuekuva?
Seuran ensimmäinen fani-paita. Vuodelta 2007.
Kausi 2007 päättyi nousuun.

Seuran perustaminen ja kaudet Vitosessa

 

Joukko pääasiassa toisilleen tuntemattomia futiksen harrastajia kerääntyi joulukuussa 2003 Sami Hyypiä –areenalle pelailemaan futista. Osalla oli junnutausta, mutta parin vuoden tauko takana. Osa ei ollut pelannut pihapelejä kummoisempia mittelöitä, mutta joukkoon mahtui myös muutama kokenut divarijyräkin. Pelailut jatkuivat läpi talven ja porukasta alkoi hahmottua joukkue, joka osallistuisi seuraavana kesänä Kaakkois-Suomen piirin Vitoseen. Tarvittiin vielä taustalle tukijaksi kouvolalainen levyliike ja FC Peltirumpu oli syntynyt.

Ensimmäinen virallinen ottelu koitti keväällä, kun FC Peltirumpu kohtasi Suomen Cupissa Haminassa hiekkakentällä Haminan Pallokissat. Lopputulos ei ollut vastaperustetulle seuralle kovinkaan rohkaiseva: tappio lukemin 10-0 (6-0).  Jos lopputulos ei vielä valaise tarpeeksi ottelun kulkua niin kerrottakoot, että Rumpu sai ottelussa tasan yhden laukauksen maalia kohti.

Heikosta cupmenestyksestä ei lannistuttu vaan joukkue siirsi jo katseen kohti ensimmäistä sarjaottelua, jossa vastaan asettui Viitakummun hiekkakentällä Pertunmaan Ponnistajat. Hyvän ja tasaisen taiston jälkeen sarja-avauksesta oli lopputuloksena 1-3 tappio. Myös seuraavat kahdeksan ottelua sujuivat tappioiden merkeissä. Tappioputkesta huolimatta nuoren joukkueen henki säilyi loistavana eikä huumori ollut kertaakaan edes koetuksella. Rummun tavaramerkki eli mainio joukkuehenki oli syntynyt. Lopulta uurastus palkittiin ja Rumpu pääsi maistamaan historiansa ensimmäistä sarjapelin voittoa: Lehtomäen hornankattilassa kaatui FC Villisiat/2 lukemin 5-2.

Myös seuraavassa kotipelissä saavutettiin yksi joukkueen ikimuistoisimmista voitoista. Silloinen ”isoveli” ja yksi sarjan kärkijoukkueista PaPe kaatui Lehtomäessä hurjan taistelun jälkeen 5-4. Ottelussa mäiskittiin maaleja vuoron perään. Rumpu oli 5-4 johdossa, kun ottelun loppuhetkillä PaPe sai vielä rangaistuspotkun. Rankkari kuitenkin torjuttiin ja joukkue taisteli huikean voiton! Loppukausi sujui alkukautta positiivisemmissa merkeissä, kun joukkue sai vielä yhden voiton ja yhden tasurin tililleen. Sarjasijoitus oli toiseksi viimeinen ja seuran historian ensimmäinen kausi oli onnnistuneesti takana.

Seuraavan kolmen kauden aikana Rumpu paransi kausi kaudelta sijoitustaan. Kaudella 2006 Rumpu vaihtoi kotikenttää Lehtomäen hornankattilasta Sarkolan tekonurmelle. Siirto oli ilmeisen onnistunut, sillä joukkue sijoittui sarjassa hienosti kolmanneksi. Seuraavalla kaudella lävähti sitten oikein kunnolla. Rumpu lähti kauteen satsaten koviin harkkapelivastuksiin. Ennen kauden alkua kohdattiin muun muassa II-divisioonassa pelannut FC Kuusankoski, joka höykytti rumpulaisia tylyin lukemin 11-0. Itse sarja pelattiin kyseisenä vuonna erilaisella sarjajärjestelmällä kuin aiemmin. Keväällä pelattiin alkusarja, josta Rumpu selviytyi viimeisenä joukkueena ylempään loppusarjaan, jonka voittaja nousisi seuraavaksi vuodeksi Neloseen.

Rummussa ei paljoa noususta haaveiltu ja se oli kenties koko hyvän syksyn salaisuus. Loppusarja alkoi tiukalla ottelulla Purha/2 vastaan. Matsi piti sisällään tukun hienoja maaleja, kyseenalaisia paitsiovihellyksiä (ainakin Rummun valmennuksen mielestä) sekä Sulevan legendaarisen takavyöheiton ja siitä seuranneen punaisen kortin. Rumpu kuitenkin veti ottelussa lopulta pidemmän korren ja otti tärkeät kolme pistettä lukemin 3-2. Lopulta koko loppusarja sujui Rummulta tappioitta ja seuran historian neljäs kausi päättyi lopulta nousuun Neloseen!  

Papen juhlaottelussa 2008 Sami Hyypiän kättelyssä.
Juhlaottelun kutsu vuodelta 2009.
Vuonna 2011 noustiin Nelosesta Kolmoseen.

Kaudet Nelosessa

 

Rumpu aloitti ensimmäisen kautensa Nelosessa kesällä 2008. Sarjanousun kunniaksi FC Peltirumpu sai myös logon, jonka suunnitteli Saku Rikala. Ensimmäinen kausi sujui nousijajoukkueelta tavoitteen mukaisesti: sarjapaikka säilytettiin. Ennen sarjan viimeisiä otteluta Rumpu juhlisti myös viisivuotista taivaltaan. Juhlaottelussa vastaan asettui, ei enempää eikä vähempää kuin Veikkausliigajoukkue MYPA. Toistasataa katsojaa sai nauttia hienossa säässä pelatusta pelistä, jota MYPA hivenen vei. Rummullakin oli oma paikkansa, kun pallo saatiin kerran toimitettua ylärimaan. Vastapainoksi toki MYPA toimitti pallon kahdeksan kertaa Rummun verkkoon, joten jossitteluja ei tarvinnut harrastaa ottelun jälkeen. Lisäksi vuonna 2009 julkaistiin seuran 5 -vuotis historiikki, jonka tekijänä toimi Joona Venäläinen.

Rumpu jatkoi seuraavilla kausilla Nelosessa samaa nousujohteista kehitystä, jolla se kulki läpi Vitosenkin. Kaudella 2009 Rumpu oli jo sarjan keskikastissa. Kaudella 2010 Rumpu palasi takaisin kotikonnuilleen Lehtomäen hornankattilaan ja sijoittui sarjassa neljänneksi. Kausi 2011 oli seuran tähän asti paras, kun sijoitus oli hyvätasoisessa Nelosessa toinen.

Kaudelle 2012 Rumpu lähti entistä vahvempana. Uudet nettisivut ja muunkin seuratoiminnan terävoittäminen antoivat jo talvesta viitteitä jostain suuremmasta. Joukkue vahvistui vielä muutamalla kovalla pelimiehellä mm. Heikki Pulkkinen (mm. ex- MYPA, Ex-Allianssi). Kausi olikin melkoinen mestariteos. Rumpu lasketteli sarjavoittoon erittäin jouhevasti - 119 tehtyä maalia, 21 päästettyä maalia, 58 pistettä, 1 tappio, 19 voittoa. Sarjanousu oli tosi asia ja kuohujuomaa päästiin suihkuttelemaan viimeisen pelin jälkeen.

Risto Niinikoski toimi ottelurumpalina juhlaottelussa vuonna 2013.
Jalka nousee myös Rumpu-gaalassa.

Alkuvuodet Kolmosessa

 

Rumpu lähti kohti uutta sarjatasoa luottavaisin mielin vuonna 2013. Joukkueen runko säilyi ennallaan. Sarjatason nousun myötä myös kilpailullista toimintaa pyrittiin kehittämään. Sarjataso ei tosin ollut ainoa iso asia mikä muuttui, sillä joukkueen monivuotinen ja menestyksekkäin valmentaja Esa Åkerblom siirtyi managerin tehtäviin. Valmennukseen haettiin modernin pallonhallintafutiksen innokasta osaajaa ja sellainen löytyikin seuran sisältä - Joona Venäläinen. Valmennuskokemusta ja koulutusta omaava Joona sopi Rummun valmennukseen erinomaisesti. Päävalmentajan ympärille rakennettiin valmennustiimi, jossa olivat mukana myös Petteri Mäkelä ja Heikki Pulkkinen. Harjoitusmääriä kasvatettiin ja pelitapaan perustuvaa systemaattista harjoittelua ajettiin vahvasti sisään. Harjoituspelit sujuivat vähintäänkin kohtalaisesti, mutta sarjanalku oli hieman takkuinen. Voittojakin alkoi tulemaan, mutta peliä leimasi läpi kauden tehottomuus. Useissa otteluissa Rumpu oli hallitsevampi osapuoli, mutta voittaminen oli vaikeaa. Sarjapaikka varmistettiin jo pari kierrosta ennen kauden loppua ja lopullinen sijoitus oli 10.

Kauden yhdeksi kohokohdaksi muotoutui 10- vuotisjuhlaottelu, joka pelattiin 10.8. Lehtomäessä PaPe:a vastaan. Ottelu päättyi 0-0- tasapeliin, eikä se pelinäkään noussut aivan klassikoksi. Rumpu hallitsi täydellisesti ottelua, mutta ei onnistunut murtamaan PaPe:n puolustusmuuria. Vaikkei pelin sisällä juuri ihmeitä tapahtunut, niin kentän ulkopuolella sitäkin enemmän. Lehtomäkeä koristi sadat sydänilmapallot, kerättiin rahaa hyväntekeväisyyteen ja ottelua säesti ottelurumpali, Risto Niinikoski. Ottelun jälkeen siirryttiin vielä Tykkimäen Huvipuistoon, jossa pelailtiin hyväntekeväisyyshengessä ilmatäytteisellä areenalla, skabailtiin, jaettiin pehmoleluja ja nautittiin footballfreestylista. Syksyllä julkaistiin myös ensimmäinen Rumpu-biisi ja siihen musiikkivideo. Rumpu-vahti Juhis toimi aritstina ja taustoista vastasi Joni Koskinen kumppaneineen. Rumpu on Sydämen asia- kappale löytyy Rumpu-cornerista.

Seuraavalle kaudelle lähdettiinkin sitten hieman eri asetelmista, kun PaPe ja Sudet Akatemia luopuivat sarjapaikasta. Tämä tarkoitti sitä, että Rumpuun oli tarjolla loistavia pelimiehiä kaudelle 2014. Ja loistavia pelimiehiä joukkueeseen saatiinkin, vaikkakin kaikkia pelaajia Rumpu ei voinut ottaa. Joukkueen voitiin sanoa siis vahvistuneen ja, kun samalla valmennukseen saatiin apuihin Jari "Kalle" Sippula, oli odotettavissa huipputulosta. Huipputulosta ennakoi myös ennen sarjakauden alkua pelatut Suomen Cupin ottelut, joissa kaatui FC Espoo (2 div.) tyylikkäästi rankkeilla ja Atlantikselle (2 div.) hväittiin niukasti 1-2. Kaudesta tulikin varsinainen mestariteos, sillä Rumpu sijoittui sarjassa 2. Rumpu olikin syyskierroksen paras joukkue ja voitti 12 viimeisistä ottelusta 10.

Kevättä piristi mukavasti ensi kertaa järjestetty RumpuGaala. 5.4. järjestetty Gaalailta oli tarkoitettu koko Rumpu-yhteisölle ja tarkoituksena oli vahvistaa kasvavaa Rumpu-perhettä. Tyylikäs illallinen kuorrutettiin palkitsemisilla, stand up- show:lla, musiikilla ja tanssilla. 

Joukkue 2016
Joukkue 2015
Joukkue 2014
Joukkue 2013
Joukkue 2012
Joukkue 2011

 

Joukkue 2010

 

Rumpu 2009

 

Joukkue 2008

 

Joukkue 2007

 

Joukkue 2006